Lukijalta: Maatalouden ilmastokeskustelussa on pidettävä jalat maassa

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt koostuvat pääosin peltojen hiilidioksidipäästöistä. Toisaalta maaperän hiilensidontaa ei juuri huomioida tietovajeen vuoksi. Lisäksi maatalouden päästölaskennassa ei huomioida korjatun sadon sisältämää hiiltä.

Korjattuun satoon sitoutunut hiilidioksidi lasketaan päästöraportoinnissa maataloudelle nollaksi, koska se muuttuu päästöksi kulutuksen kautta mm. ruoassa ja rehuissa. Laskennan puutteiden takia maatalouden ilmastotyötä ei oteta huomioon riittävällä tarkkuudella. Siksi maatalouden laskennalliset päästöt eivät ole juurikaan muuttuneet kymmenen vuoden aikana.

Menossa olevaa EU-ohjelmakautta suunniteltaessa maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ei ollut keskiössä eikä toimenpiteitä suunniteltu ensi sijassa kasvihuonekaasupäästöjen alentamiseksi.

Painopiste oli vesistökuormituksessa sekä luonnon monimuotoisuuden ja biodiversiteetin turvaamisessa.

Toisaalta vaikuttavuutta myös ilmastoon on ollut. Nurmipeitteiset kesannot ja ympäristönurmet ovat vähentäneet maaperän päästöjä verrattuna yksivuotisten kasvien viljelyyn. Tämä on todennettu tutkimuksissa, mutta vaikutuksia ei ole huomioitu. Esimerkiksi kerääjäkasvit otettiin mukaan vasta 2019.

Ilmastopolitiikan suurin tietovaje on maaperässä eikä nykyinen kasvihuonekaasuinventaario ole riittävän tarkka todentamaan maatilalla tehtyjä ja varsinkaan peltoon liittyviä ilmastotekoja. Pellon maaperätutkimus on liian vähäistä.

Tarvitaan tutkimusta, jolla saadaan päästökertoimet eri maalajeille ja eri viljelyvaihtoehdoille.

Kun tutkimusvaroja ei ole suunnattu todentamaan ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia, ei ole riittävää aineistopohjaa todentamaan maatalouden päästövähennyksiä.

Tarvitaan tutkimusta, jolla saadaan päästökertoimet eri maalajeille ja eri viljelyvaihtoehdoille. Sen kautta tuotanto voidaan suunnitella siten, että tuotetaan enemmän vähemmillä päästöillä ja päästään kiinni muutokseen tilatasolla.

Nykylaskenta päästöinventaariossa on karkea ja osoittaa peltojen päästöt suurilla epävarmuuksilla. Tarvitaan tilakohtaista laskentaa. Vuosittainen tieto pellon käytöstä tulee viiveellä palvelemaan ilmastomonitorointia.

Päästöjen vähentäminen maksaa aina riippumatta siitä, millä sektorilla ne tehdään. On tärkeää pystyä arvioimaan päästövähennyksen hinta vältettyä hiilidioksiditonnia kohden. Rahoituksen ohjaaminen maatalouden ilmastotoimenpiteisiin on perusteltu ja kustannustehokas tapa hiilineutraaliutta tavoiteltaessa.

Etelä-Savolla on merkittäviä vahvuuksia suomalaisessa ruoantuotannossa: puhtaat kivennäismaat ja runsaat vesivarat sekä tuotannon laajaperäisyys ilman tuotantokeskittymiä ympäristön ja luonnon sekä eläintautien näkökulmasta.

Hajautettu maataloustuotanto on ainoa keino varmistaa ruokaturva ja huoltovarmuus sekä pitää maaseutu elinvoimaisena koko maassa. Etelä-Savon vahvuus on vastuullinen tapa tuottaa ruokaa luonnon ja ympäristön ehdoilla. Myös maatilojen monialaisuus korostuu maakunnassamme, mikä on huomioitava politiikkatoimista päätettäessä.

Ruoka kasvaa maasta ja maassa kannattaa pitää myös jalat, kun ruoasta ja sen tekijöistä puhutaan.

Vesa Kallio

Toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

Kommentoi