Pääkirjoitus: Hädässä auttaminen elää vahvana

Jaana Rautio-Teijonmaa

Savonlinnalaisten nuorten Sari Veijalaisen, Eerika Pasasen ja Samu Silventoisen esimerkillinen toiminta juhannusyön kerrostalopalossa oli ihailtavan esimerkillistä.

Ilman heidän neuvokasta toimintaansa lähes varmuudella raivoisasta tulipalosta ei olisi selvitty ilman kuolonuhreja.

Sosiaalisessa mediassa nuoret ovat saaneet valtavan määrän kiitosta ja ylistystä toiminnastaan. Lisäksi niin vakuutusyhtiöitä edustava Finanssiala ry kuin Savonlinnan kaupunki huomioivat nuorten toiminnan kiitosstipendeillä.

Sari, Eerika ja Samu ovat kaiken huomioimisen ja kiitokset ansainneet. Heidän toimintansa muistuttaa meitä kaikkia siitä, että hädässä tai vaarassa olevia on autettava omien kykyjensä ja osaamisensa mukaan. Se on osa suomalaisuutta, hiljaisen ja vähäeleisen kansan tapa osoittaa inhimillistä välittämistä.

Sankarinuorille osoitetuissa kiitoksissa moni kertoo tyytyväisyyttään juuri siitä, että lähimmäisten auttaminen ei ole yhteiskunnastamme kadonnut. Ja, että se taito on edelleen lapsillamme ja nuorillamme.

Välittäminen ja ymmärrys ei sen sijaan ollut päällimmäinen tunne juhannusaattona Jänneveden sillalla Kuopiossa. Siellä muutamat kuolonkolaripaikan ohi ajaneet autoilijat haistattelivat poliisille liikenneruuhkaan juuttumistaan. Käytös sai jopa lähes kaikkeen tottuneet poliisit hämmästelemään ihmisten tunteettomuutta ja kylmyyttä.

Juhannusyön kerrostalopalo ei onneksi vaatinut uhreja, mutta talon asukkaille tapahtumat ovat luonnollisesti olleet suuri järkytys. Kriisiapua, niin henkistä kuin aineellista, on ollut heti saatavilla. Se on hyvä asia ja kertoo yhteiskuntamme toimivuudesta. Virallisen avun lisäksi talon asukkaita lämmittänee myös tieto siitä, kuinka murheissaan seudun ihmiset ovat tapahtuneesta. Elämän arvaamattomuus todisti jälleen olemassaolonsa, ja kukaan meistä ei voi tietää, kenen kohdalle se seuraavan kerran sattuu.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka