Lukijalta: Saimaa-ilmiöstä Itä-Suomen Sampo

Itä-Suomen maakuntien ja keskuskaupunkien yhteinen ehdokas Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 oli Savonlinna. Vaikka voittoa ei kilpailussa tullut, Saimaa-ilmiöstä ja sen rajat ylittävän yhteistyön toimintamallista voisi olla malliksi ja vetoapua kulttuurin lisäksi koko Itä-Suomen elinvoimaisuudelle ja mainetyölle. Sitä voi parhaimmillaan verrata Kalevalan Sampoon.

Itäsuomalaiset ovat kuin Kalevalan kansa, joka rakensi ihmekojeen, Sammon, tuottamaan elinvoimaa ja hyvinvointia. Ja onnistuikin siinä aika hyvin.

Muun Suomen matkassa ja olosuhteita hyödyntäen Itä-Suomessa luotiin menestyvä maatalous, teollisuus ja lopulta kattava palvelujen ja sivistyksen verkosto yliopistoja myöten. Väestökehitys mahdollisti myös toimivan kuntarakenteen ja niiden muodostamat maakunnat.

Itä-Suomen Sampo jauhoi aikansa, mutta nyt Itä-Suomi näyttää yhtä pirstaleiselta kuin Kalevalan Sampo hajottuaan.

Väestö vähenee, vanhenee ja uhkaa loppua. Kehitys uhkaa jo maaseutukeskuksia, kirkonkyliä ja pikkukaupunkeja sekä haastaa koko Itä-Suomen hallinto-, palvelu- ja aluerakennetta.

Vaikka yliopistokaupungeissa, eräänlaisissa ”pikkusampoissa” kasvua on tähän saakka jatkunutkin, näyttää tulevaisuus niidenkin osalta heikolta. Myös oman aikansa tarpeeseen syntynyt hallinto on selvästi kehityksen jarruna.

Yksittäisen maakunnan, kunnan ja toimijan on entistä vaikeampi olla elinvoimainen.

Maailmalle ja pitkin Saimaan rantoja levinneiden Sammon sirpaleiden tapaan kokonaisuuden merkitys on hämärtynyt.

Luontaiset vahvuudet kuten vesistöt, metsä ja puhdas ilma sekä haasteet kuten väestökehitys, hajanainen rakenne ja pienet asiakasvirrat ovat Itä-Suomelle yhteisiä. Samalla ne muodostavat hyvin merkittävän riippuvuussuhteen alueen eri osille ja toimijoille.

Yksittäisen maakunnan, kunnan ja toimijan on entistä vaikeampi olla elinvoimainen, mikäli se ei saa tukea kokonaisuudesta.

Laajempi ja syvempi rajat ylittävä yhteistyö tarjoaisi lisäarvoa ja lisäresurssin eri toimijoille. Yhteisten vahvuuksien hyödyntämiseen ja haasteiden voittamiseen koko Itä-Suomen alueella tulisikin panostaa nykyistä laajemmin yhdessä.

Itä-Suomi tarvitsee oman tulevaisuuden vision ja uuden Sammon sen toteuttamiseksi. Mielikuva Itä-Suomesta taantuvana alueena on saatava muuttumaan.

Yhteisen hankekorin kokoaminen on yksi käytännön kehittämistoimenpide tavoitteen toteuttamiseksi rajat ylittävällä yhteistyöllä.

Sille olisi tilausta juuri nyt uuden EU-ohjelmakauden ja mittavan koronaelvytyksen alkaessa ja kuntavaali vuotena. Maakuntaliitoissa laaditaan uusia maakuntaohjelmia ja kunnat linjaavat uuden valtuustokauden kynnyksellä tulevaisuuttaan.

Hyviä aihioita hankekoriin on jo olemassa ja löytyy varmasti lisää ympäri Itä-Suomea mm. erilaisista kehittämiskokonaisuuksista kuten Saimaa, Viitoskäytävä ja tunnin Itä-Suomi tai paikallisena esimerkkinä vaikkapa Puumalan saaristoreitti.

Yhteisen hankekorin myötä Itä-Suomen Sammon tarina voisikin jatkua seuraavasti.

Lopulta itäsuomalaiset aikansa turhan päiväistä kyräilyä ja kilpalaulantaa sekä yhä harvemmaksi käyviä savutupruja taivaanrannassa seurattuaan päättivät puuttua asiaan. Näin ei voinut jatkua. Tavoitteeksi otettiin Sammon korjaaminen rajat ylittävällä yhteistyöllä. - Täällä Saimaa1, kuuleeko Saimaa2, 3… Viestit sinkoilivat yli koko Saimaan seudun.

Hajallaan olevia sammon sirpaleita ja tulevaisuuden tarpeita koottiin veden voimalla, yhdistävillä silloilla ja itäisellä ilolla. Kun sirpaleet saatiin lopulta kasaan, koko Saimaan seudun itäsuomalainen väki kokoontui Sampoa korjaamaan. Parhaat kokemukset, ideat ja elinvoiman aihiot koottiin yhteiseen koriin ja pian niistä taottiin uutta rikkautta koko Itä-Suomelle.

Jarmo Vauhkonen

Etelä-Savon aluesuunnittelujohtaja (eläkkeellä)

Aulis Tynkkynen

Rakennusneuvos, ympäristöministeriö (eläkkeellä)

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka