Lukijalta: Saimaannorpan suojelua on ajateltava laaja-alaisesti

Ennen korona-aikaa sain käydä etelänmailla, Espanjassa. Auringon noustessa vaimoni kanssa ihailimme Andalusiassa merenrantabulevardin hotellin parvekkeelta, kuinka kalastajat aamuisin lähtivät merelle veneineen kalaan.

Samoin täällä Saimaalla vuosisatojen ajan ovat kalastajat ja saaristokylien asukkaat vieneet sinisille selille ja järvenpoukamiin pyydyksensä. Ovathan järvenantimet parasta mahdollista ravintoa myös meille savolaisille.

Nyt ihmettelen, kun meiltä halutaan kieltää järvenherkun pyytäminen omilta rannoiltamme lähes totaalisesti, saimaannorpan tähden. Ihmettelen siksikin, kun nykyisillä rajoitteilla on saatu norppakanta hyvään kasvuun.

Itsekin olemme täällä halunneet suojella norppaa tekemällä osakaskunnittain osa-aikaisia verkkokalastuskieltoja. Allekirjoittaneen osakaskunnassa juuri tehtiin norpan suojelupäätökset seuraaville vuosille. Nykyiset rajoitteet on täällä hyväksytty. Mutta heinäkuun vieminen kalastuskieltoon tuntuisi totaalikiellolta. Sitä ei täällä ymmärretä. Heinäkuussa ei siis saisi Saimaalla, Suomen suurimmalla järvialueella normaalisti kalastaa.

Norpansuojelua mietittäessä tulisi nähdä laaja-alaisesti. On kaksi näkökulmaa. Norpan elämä ja ihmisen elämä. Kuten tiedetään norppa jäi loukkuun Saimaan alueelle jääkauden jäiden sulettua. Norpan olemassaolo Saimaalla on luonnon suuren muutostrendin tulos.

Tämä muutos jatkuu yhä. Säätilat vieläkin lämpenevät. Kotisaarestani on aina talvisin ollut jäätieyhteys kaupunkiin. Mutta jäätietä ei enää muutamana talvena ole pystytty tekemään. Samoin on lumikinosten laita. Lumikinoksissahan norppa pesii. Kun lumikinokset lopullisesti häviää, mitäs sitten tehdään?

Jospa pystyisimme norpan kesyttämään kuin koiran aikoinaan. Norppahan on seurallinen, leikkivä eläin, ei ihmistä karttava. Jospa norppa tottuukin pesimään tekemissämme puisissa pesärakennelmissa. Ainakin veljeni moottorikuurissa norppa on viihtynyt usein moottoriveneen seurassa. On noussut vedestä veneen viereen katoksen lattialle huilailemaan.

Minusta kaikkein ajattelemattominta olisi kalastuskielto eli paikallisten ihmisten ja kesämökeillään viihtyvien kaupunkilaisten elinmahdollisuuksien rajoittaminen sinisellä Saimaalla, Suomen suurimmalla järvialueella, jossa järvenherkkua on yltäkyllin.

Täällä on saatu ruokaa pöytään silloinkin, kun muualla on nähty nälkää. On suorastaan järjetöntä kieltää pyydystämästä ja näin syömästä kotirannassa elävää kalaa.

Hannu Leskinen

Saimaalla syntynyt

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka