Lukijalta: Kunnioitan entistä enemmän urheita hoitajia, jotka hoitavat rakkaimpiamme elämän lopussa

Kävin lauantaina hyvästelemässä saattohoidossa olevan rakkaan tätini. Jalat tärisivät ja rintaa puristi, kun saavuin terveyskeskuksen osasto kakkoselle. Oli rauhallinen hetki ennen hoitajien vuoronvaihtoa. Heti eräs hoitaja huomasi kysyvän katseeni ja opasti minut tätini huoneeseen. Hänet oli juuri äsken siirretty omaan huoneeseen, josta ei ole paluuta kotiin. Saimme olla kahden. Sitkeästä ja voimakkaasta naisesta oli tullut niin väsynyt ja hauras. Silitin pehmeää poskea ja kerroin nimeni. Samassa uupuneen silmät aukesivat ja niistä paistoi lempeys. Halasimme pitkään. Kyyneleet vierivät valtoimenaan pitkin poskiani. Hetkessä oli niin paljon tunnetta, tunnetta, jota en oikein pystynyt käsittelemään. Samassa kuin pyynnöstä huoneen ovi aukesi ja paikalle tuli hoitaja. Hän kertoi tätini hoidosta ja kehotti minua juttelemaan tädilleni, vaikka väsyneet silmät vaipuivat kiinni. Minulle tuli niin luottavainen mieli hoitajan läsnäolosta. Hyvästelin rakkaan läheiseni, kiitin kaikesta ja suukotin otsaa. Elämän rajallisuus ja epäoikeudenmukaisuus on lohdutonta. Kunnioitan nyt entistä enemmän näitä urheita hoitajia, jotka hoitavat näitä rakkaimpiamme elämän lopussa. He kohtaavat kivun, surun ja kuoleman lähes päivittäin. He jaksavat silti hymyillä, lohduttaa ja olla läsnä kiireen keskellä. Haluan kiittää teitä ja toivottaa voimia raskaan työn äärellä.

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja lue juttuja rajattomasti.

Tilaa 3 kk 4 €/kk

Digitilauksen sisältö

  • Ita-Savo.fi-verkkopalvelun rajaton käyttöoikeus vuoden jokaisena päivänä
  • Näköislehti
  • Uutissovelluksen ja päivän lehti -sovelluksen käyttöoikeus (iOS ja Android)
  • Esaimaa.fi-, Kouvolansanomat.fi-, Kymensanomat.fi- ja Lansi-Savo.fi-verkkopalvelut, näköislehdet ja sovellukset
  • Lukuoikeus sinulle ja kolmelle perheenjäsenellesi