Perjantai, 21. heinäkuu 2017
Johanna, Hanna, Jenni

Iloinen stadin friidu pitää kesäkioskia Kerimäen Kumpurannassa

16.07.201711:41
7
  • Matti Karjalainen Savonlinnasta pysähtyi syömään Anttosen leipomaa rahkapiirakkaa. Karjalaisella on metsäpalsta tässä lähellä. Milli Anttonen leipoo harva se päivä.


Kun ajaa Kerimäen Kumpurannan tietä nelisen kilometriä tärisyttävää hiekkatietä, niin tulee vastaan Rauvanniementien risteys ja Rauvanniemen kioskin mainos. Risteyksen vieressä idyllisellä aamukasteisella mansikkapellolla ulkomaalaiset poimijat etenevät pitkässä rivissä ja poimivat aamumansikoita torille. Mainoskyltistä on vielä kuutisen kilometriä vielä tärisyttävämpää hiekkatietä Rauvanniemeen. Juuri kun kioskin etsijä ajattelee, että on ajanut harhaan, ilmestyy Rauvanniemen kioski tien viereen ja hymyilevä, puhelias nainen ovelle.
Rauvanniementien päässä on mökkejä ja saaria, joissa on lisää mökkejä. Monet mökkiläiset eivät jaksa ajaa kaupunkiin tai Kerimäelle saakka, vaan ostavat kaiken tarvitsemansa kioskista.   
Milli Anttosen ristimänimi on Miliza. Anttonen on paljasjalkaisia helsinkiläisiä, stadin friidu, mutta juuret ovat luovutetussa Karjalassa. Isä oli kotoisin Muolaalta ja äiti Perkjärveltä.
— Mummo puhui venäjää, mutta minä en puhu. Ymmärrän kyllä.
Viisitoista vuotta sitten Milli Anttonen muutti Helsingistä Kerimäen Kumpurantaan miehensä Pekan vanhempien kotikylään. Pekka on metallimies ja pariskunta asuu elintarvikekioskin takana kauniiden kukkaistutusten takana. Rouvassa on viherpeukalon virkaa.
— Saimme tarpeeksemme Helsingistä. Olin siellä 33 vuotta töissä. Helsingistä löytyy vieläkin aikuinen tytär ja kolme lastenlasta. 
Kioski on auki vapusta elokuun loppuun.
— Syyskuun alussa tulee aina tyhjä olo, että mitäs minä nyt tekisin. Kioski on minulle voimavara ja henkireikä. Tykkään ihmisistä. Tunnen monet mökkiläiset, jos joku ei tule mökille tai tule käymään kioskissa, sitä aina ihmettelee, että mitähän on sattunut. Jotkut ovat jo niin vanhoja, etteivät jaksa tulla mökille joka vuosi.
Matti Karjalainen Savonlinnasta pysähtyi syömään Anttosen leipomaa rahkapiirakkaa. Karjalaisella on metsäpalsta tässä lähellä. Milli Anttonen leipoo harva se päivä. Monet vakioasiakkaat tulevat käymään kahvilla ulkoterassilla aina iltapäivällä.  
Mansikanpoimijat eivät kioskilla paljon käy.
— Ukrainalaisilla poimijoilla budjetti on niin tiukalla, että hyvä, että raskivat yhden eskimon ostaa. Kirpputoriltani saattavat ostaa lenkkitossut tai t-paidan. Poimiminen on rankkaa hommaa. Ukrainalaiset saattavat pärjätä poiminta-ansioillaan koko talven yli.

Matti Karjalainen ja Milli Anttonen puhuvat siitä, kuinka paljon on mökkejä myynnissä Kerimäen Kumpurannassa. Miten lie saavat kaupaksi.
Anttosen mukaan monet mökkiläiset ovat jo iäkkäitä ja aikuiset lapset eivät halua mökkiä pitää. Varsinkin jos sinne pitää kantaa vesi ja puut sisälle. Se on monelle liian työlästä.
 Viisitoista vuotta sitten seudun mökeillä oli paljon lapsia, nyt lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Mökeillä on nyt mummojen ja pappojen luona kylässä lapsenlapsia.
Milli Anttonen pitää lapsista.
— Pieni Juho sanoi, että Milli on kuin Muumimamma, joka lepää talvet ja tekee töitä kesät. Toinen pieni mökkivieras oli piirtänyt mökkivierailunsa jälkeen mummolle äitienpäiväkortin, jossa oli Milli Anttonen kesäkioskin edessä vahtikoiransa Taran kanssa.  

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Kiitokset Millille ja Pekalle! Usea mökki- ja muu ongelma on ratkennut joustavasti avullanne. Ei uskalla edes ajatella tilannetta, että Millille ei sattuisikaan tulemaan sitä tyhjää oloa syyskuun lopulla... Hyvää jatkoa! Asiakas

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä