Maanantai, 26. kesäkuu 2017
Jorma, Jarmo, Jarkko

Musiikkiarvio: Harrasta musiikkia Tuomiokirkossa — Esko Alasen arvio Kaisa Makkosen ja Savonlinnan orkesterin konsertista

20.03.201715:32
  • Sopraano Kaisa Makkosen ja Savonlinnan orkesterin konsertissa Tuomiokirkossa sunnuntaina oli epätavallisen lämmin yhteisyyden tunnelma. Kuva: Soila Puurtinen

Kirkkomusiikin helmiä. Savonlinnan Tuomiokirkko, 19.3.2017. Savonlinnan Orkesteri, joht. Kari Kropsu. Kaisa Makkonen, sopraano.


Paljon kaunista ja lohduttavaa musiikkia kuultiin Tuomiokirkon sunnuntai-illan konsertissa. Näin paaston aikaan onkin hyvä hiljentyä kuulemaan harrasta, rauhallisesti etenevää musiikkia.
Konsertin ohjelma oli rakennettu huolellisesti, muutama kaikkien tuntema ”hitti”, barokin ajattomia aarioita, suurta musiikkia Matteus-passiosta, Verdin mestarillinen aaria, sekä virsiä joihin yleisö sai yhtyä. Kuka lieneekään takanani istunut, mutta lauloi todella kauniisti, kiitos siitäkin. 
Konsertin loputtua kevään tummuvassa illassa ihmiset osoittivat seisaaltaan suosiota orkesterille ja erityisesti Kaisa Makkoselle. Tuntui kuin lämmin yhteenkuuluvaisuuden tunne olisi vallannut Tuomiokirkon.
Ehkä myöhemmin, toisessa konsertissa, saamme kuulla nopeampaa ja iloisempaa kirkkomusiikkia, niissäkin kun on helmiä.

Kaisa Makkosen selviytymistarina vakavasta sairaudesta toipumisessa antaa varmaankin voimia monelle vastaavissa vaikeuksissa. Vaatii paljon rohkeutta tulla yleisön eteen tuossa tilanteessa. Makkosen välitön ja iloinen olemus tuskin jätti ketään kylmäksi, ja mikä parasta, laulaminen oli miellyttävää kuultavaa. 
Makkosen tummasävyinen, pehmeän täyteläinen ääni sopi erityisen hyvin aarioihin barokin oopperoista.  Aariassa Purcellin oopperasta Dido ja Aeneas Makkonen tulkitsi tuskan tunteen kouriintuntuvasti. Aaria Händelin oopperasta Rinaldo oli myös koskettava.
Konsertin helmien helmi oli Ave Maria Verdin Otellosta, jossa ääni soi hallitun kirkkaana ja puhtaana, välittäen aitoa rukousta. Vaikeat aariat Bachin Matteus-passiosta eivät olleet viisaita kappalevalintoja, ääniala ei ollut sopiva varsinkaan jälkimmäisessä, ja orkesteri paikoin peitti paljon laulua. Konsertin jälkipuoliskon neljässä numerossa orkesteri soi kevyesti antaen paremmin sointitilaa solistille.
Makkosen äänenkäyttö on terveellä pohjalla, mutta paikoin ylitulkinnan vaara väijyy, esimerkiksi klassisessa Schubertin Ave Mariassa.

Orkesterin osuus oli tällä kertaa helpohko, soitto oli täsmällistä. Kapellimestari Kari Kropsu oli selvästikin huolellisesti miettinyt tulkinnat. Urut antoivat sopivasti lisäväriä useissa sävellyksissä, varsinkin Messias-oratorion alkusoitossa. Tasapaino orkesterin ja urkujen välillä oli enimmäkseen juuri sopivaa. 
Konserttimestari Andrei Nikulinin useat soolot olivat hienoja. Varsinkin Bachin Ariosossa  Nikulinin soitto virtasi raikkaan kevyesti. Myös Ilkka Vesioja soitti sellosoolon mallikkaasti Händelin Largossa.
Oli mielenkiintoista kuulla tuhanteen kertaan kuultuja kappaleita näin punnittuina esityksinä. Bachin Air soljui koruttoman rauhallisesti. Kerrankin Albinonin Adagio kuultiin sellaisena kuin se on tehty, intensiivisen viulusoolon kanssa.

 

Lue myös: 

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut