Maanantai, 24. heinäkuu 2017
(Kristiina,) Tiina, Kirsti, Kirsi

Konserttiarvio: Lumoavia sointeja Wanhalla Kasinolla

Päivitetty: 10.04.201713:45
  • Rasmus Soini

    Savonlinnan oma poika, Rasmus Soini, ja hänen perustamansa Sointi Jazz Orchestra loivat lämpimän tunnelman Wanhalla Kasinolla sunnuntai-iltana. Soinnin värikäs musiikki valloitti runsaslukuisen yleisön. Kuva: Antti Varonen

Rasmus Soinin luotsaaman Sointi Jazz Orchestran keikka Wanhalla Kasinolla oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Soinnin sävellyksistä koostuva ohjelmisto oli viihdyttävä ja vauhdikas. Ei ihme, että 17-henkinen kokoonpano on valittu yhdeksi Suomen Jazzliiton kevään kiertueorkesteriksi.

Soini hakee sävellyksiinsä aiheensa hyvinkin arkipäiväisistä asioista kuten polkupyörästä tai katujyrästä. Tuloksena on musiikkia joka on vain jazzin rajamailla, usein lähempänä modernia musiikkia. Rakenteet poikkeavat jazzin parissa totutuista. Kappaleiden rakennuspuina on usein terävä rytminen aihe ja melodia, joita kehitellään kuin klassisessa sinfoniassa.

Orkesterin 5-henkisen saksofonisektion soittajat hallitsevat myös puupuhaltimet, joita yhdistelemällä perinteisiin big band -soittimiin Soini saa aikaiseksi kertakaikkisen lumoavia äänimaailmoja. Harvoinpa jazz-konsertissa kuullaan viiden huilun sointikenttää tai oboe-sooloa. Pasuunan sointi pehmenee hienosti kun klarinetti kaksintaa melodiaa. Aivan uskomattomalta kuulostaa katujyrä kun se toteutetaan kahden bassosaksofonin, kahden tuuban ja kontrabasson hakkaavana unisonona!

Konsertin alkupuolen kappaleet olivat parin vuoden takaista sävellystuotantoa. Niiden viihteellisyys pehmeine sointimattoineen toivat mieleen elokuvamusiikin. Pyörä kulki hyväntuulisena leudossa kevätsäässä, Montako fiktiota on fakta puolestaan oli kinastelua, väitteitä ja vastaväitteitä päällekkäisin melodioin.

Jälkipuoliskon kappaleet olivat aivan uutta tuotantoa, vain viikko sitten kantaesitettyjä. Niissä Soini on siirtynyt piirun verran suoraviivaisemman jazzin suuntaan. Sointikentät eivät olleet enää pääroolissa. Terävästi aksentoidut harmoniat jatkuivat arvaamattomasti, aina mielenkiintoisesti. Kaupunki-impressio toi mieleen Gershwinin. Humoristinen Babbage kuin ilkkui maailman ensimmäiselle tietokoneelle joka ei ikinä toiminut.

Sävellysten lisäksi konsertissa hämmästytti nuorten soittajien taidot. Soinnut soivat puhtaina. Balanssi on erinomainen, vain kontrabassoa vahvistettiin hivenen liikaa. Rytmin käsittely oli tarkkaa. Jokainen soittajat taisi käydä vuorollaan tyylikkäästi sooloilemassa.

Savonlinnan taidelukion käynyttä Soinia oli kannustamassa täysi salillinen yleisöä.

 

 

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä