Tiistai, 19. syyskuu 2017
Reija

Käsikirjoittaja Jyrki Väisänen palasi maailmalta Suomeen — isän kuolema kutsui takaisin juurille

16.07.201705:55
  • jyrki väisänen

    Jyrki Väisänen on pyrkinyt rauhoittumaan matkalaukkuelämän jälkeen. Kuva: Vesa Vuorela

Jannika Melkko

Elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja Jyrki Väisänen oppi ahtamaan elämänsä matkalaukkuihin jo nuorena.
Väisänen syntyi Södertäljen kunnassa lähellä Tukholmaa. Hän ehti varttua nelivuotiaaksi, kun perhe muutti ensin Sotkamoon ja sieltä pian Nummi-Pusulaan, jonne vanhemmat perustivat oman ravintolan.
— Siihen aikaan Nummi-Pusula oli hurja paikka. Iltaisin oli paljon tappeluita. Vanhemmillani oli hankalaa, koska yhden täytyi olla kotona hoitamassa minua, ja toinen pyöritti yksin ravintolaa, Väisänen sanoo.
Eräänä päivänä vanhemmat kuulivat, että joku oli tapettu läheisen ravintolan portaille. Muuttoautoa tarvittiin jälleen.
Seuraavaan kotikaupunkiin Karkkilaan syntyi uusi ravintola, mutta vain hetkeä myöhemmin Suomeen iski lama. Ravintola meni nurin, ja perhe muutti Helsinkiin.

Jatkuva muuttaminen synnytti irrallisuuden tunteen. Pysyvät asiat olivat elämässä vähissä, mutta yksi niistä oli isovanhempien kotitila Ristiinan Someenjärvellä. Kesälomat ja monet joulut kuluivat maaseudun mummolassa.
Isoisä oli sodan käynyt mies, joka purki energiaansa metsätöihin. Tilan pellot oli jo myyty naapureille ja lehmistä ja hevosestakin oli luovuttu, mutta tekemistä riitti silti.
— Isoisällä oli kaksi asiaa, joihin hän yritti innostaa minua. Yksi oli pitkän matkan juoksu ja toinen työnteko. Juoksua kokeilin, mutta työstä en innostunut. Halusin mieluummin mennä uimaan, enkä niittää viikatteella. Isoisä sanoi, että olen työrajoitteinen.
Se lause istui Väisäsen identiteetin osasena pitkään. Lapsena Väisänen oli hyvä koulussa, mutta huolimaton. Oppikirjat olivat joko koulussa tai kotona riippuen siitä, missä poika itse oli. Kirjat olivat aina toisaalla.
Lukiossa syttyi palo kirjoittamiseen. Proosa ei lopulta innostanut, joten Väisänen päätti opiskella ammattikorkeakoulussa elokuvakäsikirjoittamista. Hän valmistui medianomiksi vuonna 2009.

Valmistumisen jälkeen Väisästä alkoi kutitella tunne, että oli aika vaihtaa maisemaa. Silloinen tyttöystävä sai opiskelupaikan Berliinistä, joten Väisänen muutti hänen kanssaan Saksaan.
— Myin Rickenbacker-kitarani ja elin niillä rahoilla muutaman kuukauden. Sain myös elokuvasäätiöltä apurahoja parin pitkän leffan kehittelyyn, mutta ne eivät koskaan päätyneet tuotantoon.
Keväällä 2010 Väisänen pestautui riksakuskiksi. Hän ajeli polkupyörätaksilla kaupunkikierroksia ja esitteli saksaksi Berliinin nähtävyyksiä.
Jos oli hiljainen päivä, hän istui riksan takapenkille ja kirjoitti. Huhtikuussa Eyjafjallajökull-tulivuori purkautui Islannissa ja lamautti lentoliikenteen. Hiljaisia päiviä riitti.
— Se taisi olla pieni etiäinen. Innostuin tulivuorista ja Islannista.
Berliinissä valmistui käsikirjoitus elokuvaan Kaksi tarinaa rakkaudesta, jonka Väisänen kirjoitti yhdessä norjalaisen Eirik Svenssonin kanssa. Samaan aikaan Väisäsen oma rakkauselämä oli kuitenkin kuihtumassa.

Kun seurustelusuhde kariutui, Väisänen lähti Islantiin vapaaehtoistöihin. Hän työskenteli kesän maaseutuhotellissa Länsivuonoilla ja muutti syksyllä Reykjavíkiin.
Väisäsen aikomuksena ei ollut jäädä Islantiin, mutta saari lumosi miehen. Kuukaudet vierähtivät vuodeksi ja vuosi toiseksi.
Kesällä 2014 Väisänen työskenteli kiveysfirmassa, joka oli juuri saanut ison projektin hoidettavakseen. Yritykseltä oli tilattu kiveykset yhdelle Reykjavíkin pääkaduista.
Puhelimen pirinä keskeytti työnteon.
— Isäni soitti minulle Suomesta ja sanoi, että hänelle oli luettu madonluvut. Syöpä oli levinnyt laajalle.
Isä kuoli syyskuussa. Hautajaisten jälkeen Väisänen vietti päiviä äitinsä luona Tohmajärvellä, kuljeskeli metsässä ja mietti asioita. Hän huomasi kaipaavansa takaisin Suomeen.
— Tajusin periväni osan isäni vanhasta kotitalosta Someenjärvellä. Soitin tädilleni ja kysyin, sopisiko hänelle, jos muutan taloon. Täti oli onnessaan. Hän oli unelmoinut jo pitkään, että muuttaisin sinne.

Marraskuussa Väisänen seisoi uuden kotinsa rappusilla. Talo oli ollut tyhjillään neljä vuotta, mutta täti oli pitänyt kiinteistöstä huolta.
— Vasta myöhemmin ymmärsin, kuinka hurjaan tilanteeseen olin itseni heittänyt. Isä oli vasta kuollut, olin eronnut Islannissa tapaamastani naisesta ja muuttanut yksin maalle.
Maaseudun talvinen pimeys oli yllättävän lohduttavaa. Yllä avautui kirkkaana säihkyvä tähtitaivas ja ilmassa oli seikkailun tuntua.
Väisänen opetteli käyttämään leivinuunia ja hoitamaan vanhan talon askareita.
— Talvi oli itsetutkiskelun paikka. Usein mietin, lähtisinkö pois, mutta missään vaiheessa en tehnyt lopullista lähtöpäätöstä. Eniten pelotti, alkaako yksinäisyys ahdistaa. Että jämähdänkö tänne yksin.
Väisänen piipahti silloin tällöin Helsingissä, ja ystäviäkin kävi kylässä. Se helpotti. Kevättä kohden hän innostui uusista projekteista. Pikku hiljaa alkoi olla varmaa, että entisestä mummolasta tulisi oma koti.
Mielessä oli jo syksyn aikana muotoutunut unelma taiteilijaresidenssin perustamisesta. Islannissa Väisänen oli nähnyt pienissä kylissä sijaitsevia taiteilijayhteisöjä, ja ajatus sellaisesta kiehtoi. Yhdessä tädin ja muutaman ystävän kanssa syntyi kulttuuriyhdistys Mäki, pelto ja metsä ry.

Juhannuksena 2015 Väisänen päätti järjestää juhlat kavereilleen. Hän kutsui Someenjärvelle lähimpiä ystäviään, ja sana juhannusjuhlista levisi.
Erään ystävän mukana juhliin saapui myös Saara Laakso.
Väisänen ja Laakso huomasivat pian, että heidän välillään oli muutakin kuin kaveruutta. Laakso asui tuolloin Helsingissä ja sitten Jyväskylässä, mutta kaksikko matkasi ahkeraan paikkakuntien välillä.
Samalla Väisänen puuhasi Ristiinassa talkooporukalla Yöveden kansanjuhlaa. Elokuussa Astuvansalmen kalliomaalausten edustalle tuotiin kelluva lauttakahvila ja katsomo. Paikalle tuli 300 ihmistä katsomaan taidetta, seuraamaan tanssiesityksiä ja viihtymään.
Tapahtuman menestys yllätti järjestäjät täysin.

Taiteilijaresidenssi sai viime kesänä ensimmäiset vieraansa, kun kolme taiteilijaa majoittui tilalle.
Työn alla on parhaillaan monta isoa käsikirjoitusprojektia, mutta lisäjännitystä arkeen tuo myös uusi elämänvaihe. Tänä keväänä Laakso muutti Väisäsen luo Someenjärvelle. Syyskuussa perheeseen on tulossa vauva.
— Asumme lapsen ensimmäisen vuoden osaksi Helsingissä, jossa meillä on tukiverkosto. Olemme Saaran kanssa kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kunhan lapsi kävelee, siirrymme pysyvästi Someenjärvelle.
Sitten matkalaukku saa jäädä varastoon.

Jyrki Väisänen
Syntynyt 6.6.1983 Södertäljessä Ruotsissa, jonne vanhemmat olivat muuttaneet joitakin vuosia aiemmin.
Elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja, medianomi. Opiskeli myös pari vuotta kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.
Käsikirjoittanut yhdessä Eirik Svenssonin kanssa elokuvan Kaksi tarinaa rakkaudesta (2012) ja Norjassa palkitun lyhytelokuvan Pieniä iloja (2006).
Kirjoittaa parhaillaan Koukussa-televisiosarjan toista tuotantokautta.
Järjestänyt Yöveden kansanjuhlan (2015) ja Väärät merkkitulet -juhannustapahtuman (2016).
Perheeseen kuuluu avopuoliso, syyskuussa syntyvä vauva ja Vili-kissa.
Harrastaa musiikkia.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

17.09. 12:11

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut