Tiistai, 19. syyskuu 2017
Reija

Musiikkiarvio: Finaali nosti upean Marthensin yli muiden — Katso myös videot maanantaiaamun oopperapäivän avauksesta Mustakallio-tunnelmista!

17.07.201720:30
  • Tunteet olivat pinnalla, kun tulokset julistettiin. Kuva: Soila Puurtinen

  • Finalistit odottavat tuloksia. Kuva: Soila Puurtinen

Tämänvuotiset Timo Mustakallio -kilpailut nostivat tarkoituksensa mukaisesti esille nuoren laulajakyvyn, tulevaisuuden potentiaalin. Kilpailun voittaja Aurora Marthens vakuutti  jo alkukilpailussa, mutta finaalissa hän nousi korkealle muiden yläpuolelle.
Ääni on kaunis ja hyvin kantava, siinä on syvyyttä ja laveutta. Sibeliuksen Jubal-laulu alkoi  lähes shamanistisella, harvinaisen intensiivisellä soololla. Kuulija heristi korviaan: mikä on tämä laulu, mikä tämä uskomaton laulaja, joka vangitsi kuulijansa hetkessä?
Sibeliuksen Jubal oli koko kilpailun vaikuttavin esitys, joka tavalla. Se myös näytti Aurora Marthensin luontaisen karisman ja ilmaisuvoiman. Marthens nautiskeli sävelillä, mikään ei lipsahtanut puolihuolimattomasti. Laulu eteni kuin luonnonvoima.
Huiman Elviran aarian jälkeen puhkesi Savonlinnasalissa valtava huutomyrsky, joka ei ottanut laantuakseen. Marthens voi kehittyä vaikka mihin.

Finaalissa oli kuusi sopraanoa, joten varmasti kakkostilan miettiminen tuotti tuomaristolla pään vaivaa. Jokaiselle oli omat vahvuutensa.
Eero Rantalan rahaston apurahan voitti Sanna Iljin, jonka kevyessä äänessä on kauniita sävyjä, linjakkuutta ja sulokkuutta, mutta tulkinta vielä yksitotista. Iljinin tulkinta ja ääni istuivat parhaiten Rahmaninovin Son-lauluun, joka sai Savonlinnasalin akustiikan kimmeltämään.
Loppukilpailussa kuultiin kaksi tulkintaa Mimin aariasta. Jenni Hietala antoi dramaattissävyisen, luontevasti syntyvän äänensä virrata melko voimakkaana, Marianne Lehtonen oli valinnut toisen tien: hän loi ujon ja aran Mimin, ompelijatytön. Lehtosen hienovarainen, roolinmukainen tulkinta oli sydäntä särkevä.
Elisaveta Rinkevitch on elävä tulkitsija, joka saa sekä ylä- että alaäänet soimaan ytimekkäinä. Tulkinta oli kauttaaltaan tyylikästä ja hienostunutta. Johanna Takalo ilahdutti  yleisöä myös näyttelemällä nukkea Hoffmannin kertomusten Olympian aariassa. Tämä ehkä kostautui: aarian intonaatio kärsi paikoin. Takalo on raikasääninen ja ilmaisuvoimainen.
Basso Janne Sihvo on parhaimmillaan matalassa rekisterissä, jossa ääni soi muhkeana. Sihvo on sympaattinen tuttavuus, josta varmasti vielä kuullaan. Mezzosopraano Anna Saaritsan ääni on tummasävyinen ja se tuntuu paikoin jäävän liian taakse. Delilan aariassa soi dramatiikka ja ilmaisutahto.

Oopperajuhlien johtaja Jorma Silvasti nosti puheessaan esille kaksi tärkeää ammattiryhmää nuorten laulajien taustalla: opettajat ja pianistit. Hän muistutti, että työtä nuorten muusikoiden kasvun eteen tehdään Suomen musiikkioppilaitoksissa, joita ilman ei olisi laulajia eikä soittajia.
Erityisaplodit saivatkin Mustakallio-kilpailussa urakoineet kolme pianistia, Tuula Hällström, Ilmari Räikkönen ja Marthensin pianisti Emil Miettinen.

 

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

17.09. 12:11

 

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut