Tiistai, 19. syyskuu 2017
Reija

Kilpailuarvio: Sopraanojuhlaa Mustakallio -alkuerissä

16.07.201718:00
  • Tommi Hakala, Edith Mathis, Jorma Silvsti ja Hannu Lintu ovat tämän vuoden Timo Mustakallio -kilpailun arvovaltainen jury. Kuva: Soila Puurtinen


Timo Mustakallio -laulukilpailun alkuerät Savonlinnasalissa 16.7.
Mustakallio-kilpailun tarkan seulan läpi oli varsinaiseen alkukilpailuun selvittänyt tiensä harvinaisen suuri joukko kovatasoisia sopraano. Mies-naislaulajabalanssikin ontui: neljä miestä, 12 naista.
Neljästä miehestä vain yksi pääsi finaaliin, kahdesta mezzosopraanosta toinen, loput sopraanoita
Kilpailun aloitti Elisaveta Rimkevitch, joka laulaa tyylikkäästi ja elävästi. Äänessä on tumma, miellyttävä sävy, ja erityisesti Mimin aarian herkät sävyt soivat liikuttavina. 
Mezzosopraano Ruut Mattilan vahvassa äänessä on paikoin, erityisesti matalalla, jotain kovaa ja liian avointa. Rossinin Rosinan aariassa Mattila heläytti kuviot helposti ja kirkkaasti.
Aurora Martens saa sopraanonsa taipumaan mihin vain. Kun kappale ja tyyli vaihtuvat, muuttui äänikin. Debussyn Pantomine esitteli tyylikästä legato ja surumieltä.
Jenni Hietalan tumma sopraano loi suuria kaaria Griegin Zur  Rosenzeit -laulussa, ja Rusalkan laulu kuulle soi epätavallisen vahvana.
Kilpailun ainoa tenori, Jasper Leppänen, väläytti paikoin kirkasta tenorista laulua, mutta matalampi puoli soi hieman kalseana. Tuntui, kuin lavalla olisi ollut kaksi laulajaa, niin eri tyyppisinä ala- ja ylä-äänet soivat.
Sopraano Marika Hölttä toi Adelen aariassa esille komediennen ja virtuoosin taitonsa. Hänliverteli ja kuvioi valtavan korkealla ja lauloi tahallisesti väärin. Mainio eläytyminen ei vienyt finaaliin.
Baritoni Emil Mahjnehin syvä, matala ääni syntyy helposti ja luontevasti, mutta varsinkin matalalla sävy on vielä viimeistelemätön. Ote on musikaalinen, tarkkaa työtä on vielä edessä.
Sopraano Heta Sammalistolla on vahva, vaivatta syntyvä,  kantava ääni, ja myös pianosävyt syntyvät kuin itsestään. Esitys eteni voimakkaana, herkkyys ja sulous jäivät uupumaan. Dramaattinen Kilpisen Maassa marjani makaavi oli hieno valinta.
Kerimäeltä lähtöisen oleva Aleksiina Turtiainen laulaa luontevasti ja konstailematta. Ääni on kaunis, kaikki hyvässä kehitysvaiheessa.
Ainoan finaaliin päässeen mezzosopraano Anna Saaritsan vahvuus ovat matalat, muhevat äänet. Saaritsa laulaa kautta linjan melko takaisesti, kuviot ovat hyvin tarkkoja. 
Sopraano Emma Mustaniemen tulkinnat olivat eläviä ja raikkaita, ja myös hiljaiset sävyt saivat aikaa. Margaretan aaria soi suloisena ja luontevasti helkkyen. Ei finaalipaikkaa. 
Sopraano Marianne Lehtosen tulkinta Lin aariasta Turandot-oopperasta kuului alkukilpailun suuriin hetkiin. 
Finaaliin ylsi myös Johanna Takalo, jonka Marien aaria Rykmentin tyttärestä antoi näytteen koloratuurilaulusta. Kirkas ääni säihkyy ja helkkyy — ohjelmalehteen olen kirjoittanut: Bravo!
Janne Sihvon voimakas basso syntyy helposti, sävy on pehmeä ja miellyttävä. Finaalin ainoa mies.
Baritoni Aku Rantaman äänessä on mukavaa metallia, mutta tulkinnassa vielä hieman paahtamisen makua. Alkuerät päätti sopraano Sanna Iljin, jonka Jalokiviaaria soi voimalla, hieman yksivakaisesti. Ääni on tummasävyinen, silti helkkyvä.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

17.09. 12:11

 

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut