Perjantai, 24. helmikuu 2017
Matti, Matias

Kesädekkari: Tähdettömän taivaan alla, 28/31

28.07.201414:00

Itä-Savon kesädekkari
Matti Rautiainen
28 / 31

Joel Lehtosen patsaan juurelta löytyy kuolleena poliisin vanha tuttu, Pajusen Jaska. Poliisi otaksuu Pajusen saaneen puukosta juoppojen välisessä tappelussa. Kun uusia ruumiita alkaa ilmestyä Savonlinnan laitamaille, Pajusenkin murha joutuu uudelleen tarkasteltavaksi. Kun samalla Itä-Savossa ilmestyy lainauksia Joel Lehtosen Putkinotkosta, joilla näyttää olevan yhteys surmiin, tapon sijaan poliisilla on vastassaan häikäilemätön, poliisin kanssa kissa ja hiiri -leikkiin ryhtynyt kylmäverinen murhaaja.

Karin ja Karppela aloittivat maanantaiaamun arkistossa. Käsissä olivat niin edellisenä päivänä läpikäydyt tutkintaraportit kuin oikeuden pöytäkirjat, jossa Jaakko Pajusta oli syytetty kuolemantuottamuksesta.
– Katsopas todistajia, Karin sanoi Karppelalle.
– Mika Kähkönen. Miten hän liittyy juttuun?
– Oli Pajusen kyydissä. Olivat tulossa vauhdilla Kyrönniemen siltaa alas, kun törmäsivät Marjatta Niikkoon.
– Törmäys tapahtui ihan sillan alussa. Vauhti on ollut melkoinen. Pajuselle ei ilmeisesti käynyt mitenkään?
– Pieniä ruhjeita vasemmassa kädessä ja jalassa. Ei muuta.
– Entäs Ylönen ja Turunen? Löytyvätkö hekin todistajien listalta?
– Ei tässä näyttäisi olevan kuultu muita kuin Pajusta ja Kähköstä? Ilmeisesti tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä?
– Ei mainintoja Turusesta tai Ylösestä? Karppela jatkoi kysymyksiään.
– Ei. Aika lyhyt tapaus, siis asiakirjoina.
– Olisi loogista, että Turunen ja Ylönen liittyisivät tähän. Käydääs jututtamassa Kiilin Santtua. Hän on ollut talossa pisimpään, ja hänellä voisi olla ajatuksia siitä, miten ainakin Turunen voisi juttuun liittyä.

Kiili oli siirretty viimeiseksi työvuodeksi paperihommiin heikentyneen selän takia. Vaikka toimistossa oli kiirettä, Kiilillä oli aina aikaa turista kiireettömästi, ja etenkin muistella menneitä.
– Kyllähän se Turunen melkoinen kulkija oli, mutta ei siitä tutkijaksi ollut, ei meillä eikä siviilissä.
– Mitä? Oliko Turunen meillä töissä? Karppela sanoi hämmästyneenä. Ihme kun en ole koskaan törmännyt hänen nimeen. Aika usein tulee kuitenkin noita vanhoja asioita käytyä läpi.
– Ai niin. Sinullehan tulee välillä nakkeja kaivella jotain vanhojen juttujen taustoja. Mutta ei se ole ihmekään, jos et ole Turuseen törmännyt. Hänhän vaihtoi nimeä joskus 80-luvun lopulla, mennessään naimisiin. Siihen saakka hän oli Puupponen.
– Puupponen, Karppela katsoi papereitaan. Täällähän se on, Puupponen. Toinen paikalle tulleista poliiseista. Helkkari. Jos vielä löydetään Ylönen, niin ainakin murhatut on saatu samaan palapeliin.
– Eikös tämä toisaalta ole aika selvä kuvio. Nyt meidän pitäisi löytää se, ketä Niikko jahtaa seuraavaksi, eikä käyttää aikaa siihen, miten Ylönen liittyy juttuun.
– Niin, no, entäs jos se viides henkilö löytyy samasta linjasta kuin Ylönen?
– Mikä viides henkilö? Karin tiuskahti turhautuneena.
– No murhalistan viides tietysti, Karppela murahti.
– Kuka oli jutun tuomarina?
– Nils Ågren, kuollut ja kuopattu.
– Vanha kunnon Nisse. Ei ennättänyt kauaa olla tuomarin virassa, kun joutui jäämään ennenaikaiselle sairaseläkkeelle pahan reuman vuoksi. Onneksi pää pysyi skarppina. Hän kuului Savonlinnan visti-klubin kantajäseniin.
– Milloinkas Ågren kuoli?
– Olikohan se pari vuotta sitten. Nissen poika muutti takaisin Savonlinnaan, kun peri sen talon tuosta Linnakadulta.
– Mitäs hän tekee? Karin kysyi uteliaana.
– En tiedä tarkemmin, jonkinlaista koneiden maahantuontia se kai harjoittaa, mutta huomenna se on ihan yhden hevosvoiman päällä.
– Täh? Karppela sanoi hämmästyneenä.
– Nissen poika on huomisissa Olavinjuhlissa oikein pääroolissa, pyhänä Olavina. Tulee valkoisella ratsullaan toivottamaan kaupunkilaisille hyvää Olavinpäivää.
– Niinpä tietysti, taikauskoinenkin, Karin sanoi.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä