Maanantai, 26. kesäkuu 2017
Jorma, Jarmo, Jarkko

Kesädekkari: Tähdettömän taivaan alla, 27/31

27.07.201414:00

Itä-Savon kesädekkari
Matti Rautiainen
27 / 31

Joel Lehtosen patsaan juurelta löytyy kuolleena poliisin vanha tuttu, Pajusen Jaska. Poliisi otaksuu Pajusen saaneen puukosta juoppojen välisessä tappelussa. Kun uusia ruumiita alkaa ilmestyä Savonlinnan laitamaille, Pajusenkin murha joutuu uudelleen tarkasteltavaksi. Kun samalla Itä-Savossa ilmestyy lainauksia Joel Lehtosen Putkinotkosta, joilla näyttää olevan yhteys surmiin, tapon sijaan poliisilla on vastassaan häikäilemätön, poliisin kanssa kissa ja hiiri -leikkiin ryhtynyt kylmäverinen murhaaja.

Karin valehteli aamulla Mikolle lähtevänsä pitkälle pyörälenkille, katselemaan maisemia, vaikka todellisuudessa hän suuntasi kulkunsa asemalle lukemaan Niikkoa koskevan tutkintamateriaalin uudestaan. Ennen sitä hän soitti vielä historiaa opiskelevalle ystävälleen Katri Kulmalalle, ja kysyi häneltä lisätietoja siihen, millaisia tietoja ihmisestä olisi mahdollista löytää. Kulmala epäili, että ainakin kaikki viralliset asiakirjat on jo käyty läpi.
– Ai niin, sitten kannattaa tsekata vanhat sanomalehdet, jos tietää, milloin jotain on sattunut. Pienemmistäkin jutuista on usein uutisoitu paikallislehdessä. Huomasin sen itse, kun rupesin selvittämään isoäitini ja isoisoäitini elämää.
Katri olisi jatkanut esitystään sanomalehdistä varmasti iltapäivään asti, ellei Karin olisi tekosyyn nojalla lopettanut puhelua.

Karin tiesi kirjaston olevan sunnuntaina kiinni, joten hän kävi kysymässä päivystävältä, tietäisikö hän, onko kaupungissa muuta paikkaa, jossa lehtiä voisi lukea. Päivystävä ei osannut auttaa, mutta tämän takana papereita täyttävä, eläkeikää lähestyvä poliisi käski käymään alakerran holvissa.
– Se oli tuo Kiäriäinen, joka niitä laitteli jossain vaiheessa jemmaan, elä kysy miksi, mutta se oli joskus 70- ja 80-luvuilla. Niitä ei oo tainnu kukkaan nakata menemään. Hyvällä tuurilla sieltä vois löytyä jottain. Mihinkäs sinä niitä tarviisit?
Karin selitti olevansa mukana heinäkuisten murhien tutkinnassa.
– Vai semmosta, poliisi sanoi hieman huvittuneena. Saahan sitä päivät kulumaan vanhoja sanomalehtiä lukemallakii. Tuolla ne on, mies osoitti holvin yhtä hyllykköä, ja tuossa on sulle sopiva lukupaikka, mies kantoi tuolin ja pöydän hyllyjen läheisyyteen. Jos tarviit lisälamppua, niitä löytyy noista laatikoista.
Karin oli katsonut muutamia päiviä, joista hän halusi lisätietoa. Hän aloitti Niikon äidin kuolemasta, 1980-luvun alusta, vaikka epäilikin, ettei siitä olisi mitään mainintaa, koska kuolemaan tuskin liittyi rikosta. Kuolinpäivän jälkeisenä päivänä oli lyhyt uutinen 5. sivun oikeassa alakulmassa.

Toissapäivänä Kyrönniemen sillalla kaatunut nainen menehtyi saamiinsa vammoihin. Onnettomuudessa vakavia aivovammoja saanut nainen menehtyi eilen iltapäivällä saamiinsa vammoihin Kuopion keskussairaalassa. Nainen oli kuolleessa 42-vuotias. Toinen onnettomuudessa ollut pyöräilijä sen sijaan pääsi eilen pois Savonlinnan sairaalasta. Hänen saamansa vammat olivat lieviä.

Karin otti nopeasti edellisen päivän jutun ja luettuaan sen, soitti välittömästi Karppelalle.
– Sori, tapahtumat eivät katso virka-aikoja, Karin aloitti puhelun ennen kuin Karppela ehti sanoa sanaakaan.
– Just, väsynyt, krapulainen ääni vastasi toisesta päästä. Et kai sinä ole millään pyörälenkillä nuuskimassa?
– No, tavallaan. Tulin asemalle lukemaan vanhoja sanomalehtiä.
– Niistä on täytynyt löytyä jotain todella mielenkiintoista, Niikko valpastui. Muuten et soittaisi minulle sunnuntaina ennen pian aloittamaani myöhäistä brunssia, jossa savolainen ruisleipä saa seurakseen muikkua ja suolakurkkua.
– Nauti brunssisi rauhassa, mutta kuuntele. Soitin eilen äidilleni, joka on koulutukseltaan psykiatri ja pitää yksityisvastaanottoa. Kysyin häneltä näkemystä tutkintaan.
– Kerroit siis taustat, Karpppela keskeytti.
– Joo, mutta en mitään, mitä en olisi voinut kertoa, Karin väisti Karppelan ikävän kysymyksen. Hän käski tutkimaan taustoja, erityisesti äidin ja pojan suhteen kautta. Vaikeahan sitä on tutkia, kun äiti on kuollut, eikä poika ole lähettyviltä, mutta asemalta löytyi vanhoja sanomalehtivuosikertoja ja aloitin lukemaan niitä Niikon äidin kuoleman kohdalta. Selvisi, että hän oli kuollut tapaturmaisesti onnettomuudessa Kyrönniemen sillalla. Oli ollut ajamassa pyörällä kotiin töistä ja törmännyt humalassa olleeseen toiseen pyöräilijään. Arvaa kuka tuo toinen pyöräilijä oli?
– No!
– Jaakko Pajunen, Karin sanoi lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
– Olen siellä vartin päästä, Karppela sanoi ja sulki puhelimen ennen kuin Karin ennätti sanoa mitään.

 

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut