Keskiviikko, 18. tammikuu 2017
Laura

Kesädekkari: Tähdettömän taivaan alla, 25/31

25.07.201414:00

Itä-Savon kesädekkari
Matti Rautiainen
25 / 31

Joel Lehtosen patsaan juurelta löytyy kuolleena poliisin vanha tuttu, Pajusen Jaska. Poliisi otaksuu Pajusen saaneen puukosta juoppojen välisessä tappelussa. Kun uusia ruumiita alkaa ilmestyä Savonlinnan laitamaille, Pajusenkin murha joutuu uudelleen tarkasteltavaksi. Kun samalla Itä-Savossa ilmestyy lainauksia Joel Lehtosen Putkinotkosta, joilla näyttää olevan yhteys surmiin, tapon sijaan poliisilla on vastassaan häikäilemätön, poliisin kanssa kissa ja hiiri -leikkiin ryhtynyt kylmäverinen murhaaja.

Karin oli vakuuttunut, että kuva osoitti Niikon olevan murhien takana.
– Niikko kertoo tuolla kuvalla olevansa vetehinen, se joka tietää onnettomuuksien tulevan.
– Tai sitten Niikko on se, joka on onnettomuuden kohde, viimeisimmäksi murhattu taikauskoinen ihmisparka, Karppela vastasi. On vaikea uskoa, että hän olisi murhien takana ja miksi tai millä rahalla?
– Enpä tiedä, Karin vastasi mietteliäästi.
– Mutta kaikkihan tässä on silti mahdollista, Karppela sanoi piristääkseen hetkessä masentuneen näköiseksi muuttunutta Karinia. Niikko on otettu perinpohjaiseen tutkintaan Alajärven ruumiin osoittauduttua Kähköseksi. Eiköhän me pian tiedetä, löytyykö Niikolta rahaa tai löytyykö jotain sellaista, mikä johtaisi meitä motiivien jäljille. Voihan tämä kaikki olla hyvinkin henkilökohtaista, vaikkei siltä näytäkään.
– Ainakaan murhatuilla ei tunnu olevan Niikkoon mitään sidettä.
– Eikä heitä liene Enonkosken tien mökilläkään nähty, Karppela yritti tuoda huumoria apeaan tunnelmaan.
– Oliko tuon viereisen mäen nimi Nälkälinnanmäki, Karin sanoi hiljaisuuden jälkeen.
– No sepä se, Karppela sanoi, tarkoitatko, hän jatkoi itsekin innostuen, ja siellä oli ennen kirjasto.
– Ja nyt sinne suunnitellaan loma-asuntoja. Katkeroituminen rakkaan paikan menettämiseen ja kullan himoitseminen.
– Mitenkäs Pajunen ja muut liittyvät tähän? Karppela katkaisi innostuneen sananvaihdon.
– En vielä osaa sanoa, mutta mennäänkö kävelemään mäelle. Ehkä vastaus löytyy sieltä.

Nälkälinnanmäki oli kuin autioitunut keidas keskellä erämaata. Vanha kirjasto näytti hylätyltä autiotuvalta talolta, eikä sen liepeillä liikkunut koiranulkoiluttajaa lukuun ottamatta ketään muita.
– Hienot näköalat, Karin sanoi.
– Ei ihme, että tämä halutaan lyödä lihoiksi.
– Mitä?
– Lyödä lihoiksi! Etkö ole koskaan kuullut? Siis ottaa rahat pois, myydä kalliilla.
– Ai, kuka tällä haluaa rikastua?
– No ei tällä rikastu, ainakaan kaupunki, joka tämän omistaa, mutta sen pohjattomaan massiin ne rahat menisivät.
– Köyhiltä rikkaille. Kirjastot perustettiin osana kansan sivistämisprojektia. Nyt tilalle tulee loma-asuntoja ökyrikkaille.
– No ei kirjastollekaan huonosti käynyt. Aika komeat tilat rautatieaseman nurkilla.
– Totta, Karin perääntyi. Jokin ei sovi yhteen. Miksi murhata köyhiä, jos tarkoitus olisi pitää heidän puoltaan. Eihän kenelläkään noista murhatuista ole mitään sidettä Nälkälinnamäkeen.
– Ei pitäisi olla, normaalia käynniskelyä eli kirjaston asiakkuutta ja puistonpenkillä juopottelua lukuun ottamatta. Muuten, kaikki virallinen tieto Niikosta on saatu kerättyä yhteen. Se löytyy tapauksen kansiosta.
– No, mennäänkö penkomaan sitä?
– Siinähän sitä on viikonlopuksi hommaa, Karppela hörähti.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä