Tiistai, 27. kesäkuu 2017
Elviira, Elvi

Kesädekkari: Tähdettömän taivaan alla, 21/31

21.07.201414:00
Itä-Savon kesädekkari
Matti Rautiainen
21 / 31
 
Joel Lehtosen patsaan juurelta löytyy kuolleena poliisin vanha tuttu, Pajusen Jaska. Poliisi otaksuu Pajusen saaneen puukosta juoppojen välisessä tappelussa. Kun uusia ruumiita alkaa ilmestyä Savonlinnan laitamaille, Pajusenkin murha joutuu uudelleen tarkasteltavaksi. Kun samalla Itä-Savossa ilmestyy lainauksia Joel Lehtosen Putkinotkosta, joilla näyttää olevan yhteys surmiin, tapon sijaan poliisilla on vastassaan häikäilemätön, poliisin kanssa kissa ja hiiri -leikkiin ryhtynyt kylmäverinen murhaaja.
 
– Nyt on jotain tapahtumassa, Karppela sanoi aikaisin aamulla töihin tulleelle Karinille. Iso-Pee käski meidän huoneeseensa – HETI!
Karin säikähti, vaikka huomasi Karppelan olevan innoissaan. Iso-Pee oli Karinille miltei myyttinen hahmo, jota hän ei ollut koskaan tavannut ja joka tuntui asuvan jossain kaukana ja korkealla.
– Sisään vaan, Iso-Pee kätteli Karppelan ja Karinin. Mites menee?
– No eihän tässä kurjuutta kummempaa, Karppela vastasi.
– Sinulle vai jutulle, Iso-Pee kuittasi pienen hymyn kera.
– No molemmille.
– Ja sinä olet se ihmetyttö, Iso-Pee käänsi katseensa Karinin, ainakin jos Pipsaan ja tuohon, Iso-Pee osoitti Karppelaa, on uskominen ja miksi en uskoisi. Pipsa soittaa tänne joka päivä ja valittaa, kuinka rankkaa hänellä on ilman sinua. 
– Mitä tuohon nyt sanoisi, Karin sai soperrettua hämmennykseltään.
– Eiköhän tuo riitä, Iso-Pee sanoi. Olit ollut eilen Enonkosken tiellä tutkimassa?
Karin meni punaiseksi.
– Hienoa, että meillä on sitoutuneita ja asialleen omistautuneita tutkijoita, mutta tuollainen toiminta ei käy päinsä. Vapaa-ajalla ei lähdetä tutkimaan maalaismökkejä, onko selvä, Iso-Pee katsoi Karinia isällisesti.
Karin nyökkäsi edelleen punastuneena.
– Tämä ei ole ruotsalaisdekkari, jossa kaveri saapuu hädän hetkellä apuun. Iso-Pee piti pienen tauon. Mietit varmaan, mistä tiedän?
Karin nyökkäsi.
– Kävin aamulla hakemassa Eroselta kukkokalat aamusta. Siellä joku selvensi, kuinka Niikon mökillä oli käynyt poliisi sunnuntaina tutkimassa. Jäin hetkeksi haastelemaan, uteliaisuuttani. Ilmeisesti toisen käden lähde, mutta ainakin osin oikeassa?
Karin nyökkäsi uudelleen.
– Saitko mitään irti?
– No en oikeastaan, paitsi että mökki vaikutti siltä kuin siellä olisi vasta oltu ja ilmeisesti Niikko vietti aikaansa mökillä naisseurassa, joita vuosien varrella on ollut useita. Kari Niikko, Simon serkku, oli melko puhelias.
– Sain patologin raportin Simo Niikon ruumiinavauksesta. Melko yllättävä lopputulos. Ruumis ei ole Niikon, vaan Mika Kähkösen, savonlinnalainen. Asui tuolla Nätkin takamailla.
 
– Täh? Karppelalta pääsi spontaanina hämmennyksen ilmauksena.
– Niinpä. Joku saattoi siis olla vasta piipahtanut Niikon mökillä ja hän saattoi olla itse talon isäntä.
– Onko Niikko koko jutun takana, Karin huokaisi.
– En tiedä, mutta sitä on nyt lähdettävä selvittämään. Voihan olla, että Niikko makaa raatona jossain, mutta voi olla, että tämä on vain itsepintaisen kulmikasta. Ainakin Niikolla on ollut taipumusta jonkinlaiseen salattuun elämään mökillä, josta muut eivät ole tienneet mitään. Kaksoiselämästä lienee turha puhua, mutta avataan linja, jossa Niikon tekemiset selvitetään. Se on teidän tehtävänänne. Olette osoittaneet olevanne hyvin jutun päällä.
– Kiitos luottamuksesta, Karppela sanoi vakavana. Mitä tarkkaan ottaen haluat meidän tekevän.
– Tutkitte, mikä on Niikon rooli tässä jutussa. Pidän ruumiinavausraportin ”kassakaapissa” muutaman päivän, jotta se ei häiritse tutkimustanne. Jos Niikko on elossa, hänen toimintatapansa muuttuu siinä vaiheessa, kun Alajärven ruumis todetaan muuksi kuin häneksi. Kun haastatatte muita, puhukaa kuin Niikko olisi kuollut. Teillä on maksimissaan pari päivää aikaa. Sen jälkeen toimittajat ovat syömässä samoilla heinillä.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut