Sunnuntai, 30. huhtikuu 2017
Mirja, Miia, Mira

Kesädekkari: Tähdettömän taivaan alla, 15/31

15.07.201414:00
Itä-Savon kesädekkari
Matti Rautiainen
15 / 31
 
Joel Lehtosen patsaan juurelta löytyy kuolleena poliisin vanha tuttu, Pajusen Jaska. Poliisi otaksuu Pajusen saaneen puukosta juoppojen välisessä tappelussa. Kun uusia ruumiita alkaa ilmestyä Savonlinnan laitamaille, Pajusenkin murha joutuu uudelleen tarkasteltavaksi. Kun samalla Itä-Savossa ilmestyy lainauksia Joel Lehtosen Putkinotkosta, joilla näyttää olevan yhteys surmiin, tapon sijaan poliisilla on vastassaan häikäilemätön, poliisin kanssa kissa ja hiiri -leikkiin ryhtynyt kylmäverinen murhaaja.
 
Menikö yö Dianan kuvia katsellessa.
Karin näytti todennäköisintä hatun kuvaa.
– Tämähän on sitten helppoa. Hattupäinen nainen kiikkiin. Piirsimme Juutisen kuvauksen pohjalta kuvan naisesta. Näyttääkö tutulta?
Karin katsoi kuvaa pitkään.
– Siinä on jotain tuttua? Karppela jatkoi.
– Tuntuu hölmöltä sanoa, mutta tämä näyttää yhdeltä koiran ulkoiluttajalta Jukolansalossa, - Kaikki kortit kannattaa katsoa.
– Ei kai nyt sentään, Karin sanoi epäuskoisena
– Joo joo, mennään notkumaan sinne puistoon, eikös kaikki koiran ulkoiluttajat kävele siitä ohi. Kun nainen tulee kohdalle, jututetaan. Sama se meille on, ratkommeko tätä siellä vai tässä työhuoneellani. Sitä paitsi siellä ei sada, mistä voimme olla aina yhä kiitollisia ja iloisia.
 
Jukolansalon puisto edusti tyypillistä vanhan leikkipuiston rakennetta – keinut, karuselli ja kiipeilyteline, sellaisina kuin ne sinne 1980-luvulla asennettiin.
– Voisivat edes yrittää pitää näistä huolta, Karppela puuskahti.
– No ei täällä juuri lapsiperheitä pyöri, Karin vastasi takaisin.
– Onko ihme, Karppela haastoi takaisin. Eihän kukaan tule…
– Tuo se on, Karin keskeytti Karppelan.
– Helvetti, tuohan ihan kuin siinä kuvassa, Karppela nousi ja lähti liikehtimään naista päin. Nainen huomasi puistonpenkiltä lähestyvän miehen sekä tilannetta seuraamaan jääneen Karinin, eikä epäröinyt. Hän päästi sekarotuisen koiransa irti ja käski tämän Karppelaa päin. Karppela pysähtyi, ampui ensin ilmaan ja sitten koiraa päin, joka tuupertui vihlovan vinkaisun jälkeen maahan.
– Pysähtykää, poliisi! Karppela huusi, mutta nainen oli hävinnyt omakotitalon pihaan.
– Ota tuo, Karppela heitti toisen aseen Karinille. Osaathan sä käyttää sitä?
Karin nyökkäsi, jonka jälkeen Karppela näytti käden liikkeellään Karia menemään talon vasempaa puolta hänen itsensä valitessa oikean. Takapihalla ei kuitenkaan ollut muita kuin keski-ikäinen nainen, joka huusi nähtyään kaksi aseistettua ihmistä takapihallaan. Karppela selitti tilanteen ja jatkoi takapihalta laskeutuvaan metsään.
– Taisi päästä pakoon, Karppela huohotti metsän laidassa. Soitan apujoukkoja.
 
Iltaan mennessä alue oli käyty läpi jokaista neliösenttimetriä myöten, mutta naista ei ollut löydetty. Sen sijaan hänen henkilöllisyytensä oli selvitetty, kuten myös asuinpaikka Hernemäessä.
– Kersti Kolkka, 34-vuotias kiinteistövälittäjä, Karppela luki saamastaan viestistä.
– Kiva kolmio, Karin ihaili.
– Pelkkää vihreää, Karppela puolestaan ihmetteli.
– Vihreää täälläkin, Karin vihelsi ja käski Karppelaa avaamalleen lipaston laatikolle.
– Laatikollinen vitosen seteleitä. Liekö aitoja, Karppela sanoi, ja pyysi Hynystä, yhtä avustavista poliiseista, ottamaan seteleitä talteen ja tutkittaviksi.
– Siisti ihminen tämä Kolkka. Aseetkin nätisti kaapissa. Tsekkaapa Hynynen, oliko noihin aseisiin jokin lupa.
– Täällä on iPad, Karin huusi makuuhuoneesta.
– Avaa se, Karppela sanoi.
– Tää on lukittu.
– No kokeile nollanollaa.
– Ei käynyt.
– No yksikaksikolmeneljä.
– Ei toimi sekään. Yksi yritys jäljellä.
– Laita syntymäpäivä, 1411.
– Jes! Karin huusi innoissaan.
– Oliko?
– Joo, ja ainakin kalenterin mukaan tämä taitaa merkitä läpimurtoa, Karin sanoi hetkisen jälkeen.
– Mitä tämän päivän kohdalla lukee?
– Ei mitään, mutta katsopa edelliset päivät, Karin näytti kalenteria Karppelalle.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut