Keskiviikko, 23. elokuu 2017
Signe, Varma

Kesädekkari: Tähdettömän taivaan alla, 14/31

14.07.201414:00
Itä-Savon kesädekkari
Matti Rautiainen
14 / 31
 
Joel Lehtosen patsaan juurelta löytyy kuolleena poliisin vanha tuttu, Pajusen Jaska. Poliisi otaksuu Pajusen saaneen puukosta juoppojen välisessä tappelussa. Kun uusia ruumiita alkaa ilmestyä Savonlinnan laitamaille, Pajusenkin murha joutuu uudelleen tarkasteltavaksi. Kun samalla Itä-Savossa ilmestyy lainauksia Joel Lehtosen Putkinotkosta, joilla näyttää olevan yhteys surmiin, tapon sijaan poliisilla on vastassaan häikäilemätön, poliisin kanssa kissa ja hiiri -leikkiin ryhtynyt kylmäverinen murhaaja.
 
Poliisiasemalla kuhisi. Niikosta tulleet kuvat olivat lopullisesti herättäneet poliisipäälliköt, jotka laittoivat väkeä jutun kimppuun, Helsinkiä myötä. 
– Edessä taitaa olla paluu Pipsan konttorille, Karin sanoi Karppelalle. 
– Älä unta nää, Karppela sanoi. Sinä olet kulkenut tässä jutussa käpälän verran muita edellä. Sinulle tarjotaan nyt ihan erikoisjuttua ja minä olen siinä mukana.
Karin näytti hämmästyneenä.
– Iso-Pee soitti minulle illalla, kun kuvat Niikosta olivat tulleet niin meille kuin tiedotusvälineille. Kertoi jutun menevän muihin käsiin, mutta antoi meille luvan jatkaa, kun ”tulokset olivat olleet tähän saakka hyviä”.
– Mitkä tulokset?
– No, näissä karkeloissa on jo paljon, kun osaa luoda vaihtoehtoja, joissa on edes hitunen uskottavuutta. Niin kauan kun murhaaja kulkee vapaana, kaikkien tulokset ovat yhtä heikkoja, jos oikein yksinkertaistetaan.
– Mitäs me ruvetaan tekemään? Karin sanoi edelleen epäilevänä, mutta osin innostuneena.
– Pitäisikö aloittaa siitä köyhyysteoriastasi? Karppela ehdotti.
– Se käy Niikon ja Pajusen murhiin, mutta ei Ylöseen tai Turuseen, mutta jokin heidät yhdistää. Murhaaja ei toimi sattumanvaraisesti, vaan kaikkien neljän välillä täytyy olla jokin yhteys. Sitä paitsi murhaaja vaihtoi sitaattia, Ryysyrannan Jooseppiin, kulmikas toki Jooseppikin, mutta miksi murhata joku kulmikkuuden vuoksi? Murhaajalla on jokin logiikka ja varmaa on, että seuraavaan uhriin liittyy jotain taikauskoista, mutta onko se paikka vai ihminen vai molemmat?
– Kulmikkuuden vuoksi on yllättävän moni päässyt hengestään, Karppela sanoi.
– Joo, edelleen juovuspäissään, eikä tämä murhaaja toimi juovuksissa. 
– Sinulla on jokin idea?
– Mitä jos menisimme takaisin Juutisen luokse. Hän on vain välikäsi, ja Keräsen lisäksi ainoa, jolla on ollut yhteys murhaajaan.
 
Juutinen, lähes parimetrinen korsto, istui kuulusteluhuoneessa levottomana pureskellen kynsinauhaansa.
– Olit varmaan suunnitellut muutaman vuoden linnakeikkaa, maksimissaan, mutta nyt näyttää siltä, että olet osa murhavyyhtiä, josta ei parilla vuodella selvitä. Karppela oli valinnut aggressiivisen tyylin, koska uskoi sen purevan Juutiseen. Tuossa on puhelinnumero, josta sinullekin on soiteltu. Uskoisin, ettei meillä mene päivää tai kahta kauemmin, ennen kuin saamme tuon miehen kiinni.
– Miehen? Juutinen sanoi hämmästyneenä ja pureskeli kynsinauhojaan entistä aggressiivisemmin. En mä kenenkään miehen kanssa ole mistään sopinut, vaan naisen. 
Nyt oli Karppelan ja Karinin vuoro hämmästyä.
– Kerrohan lisää, Karppela sanoi aggressiivisen tyylin säilyttäen.
– Olin juhannuksen jälkeen Kasinonsaarten kalliolla viettämässä lämmintä kesäpäivää Kekäläisen Artun kanssa. Arttu otti pienet nokoset, kun siihen saapui sellainen pitkähkö nainen, joka kysyi, olisinko rahan tarpeessa. Nakkasin tälle kämmentä, mutta se vaan jatkoi, että minua tuskin haittaisi, jos Jaakko Pajunen poistuisi kuvioista. Tuon nimen kuuleminen sai minut näkemään punaista, sillä se vei mun eukon kevättalvella. Tuo nainen tarjosi kymppitonnia, jos hoitaisin Pajusen pois päiviltä. Enhän mä nyt sellaista tekisi.
– Pajunen makaa kuitenkin kuolleena, Karppela keskeytti.
– Juu, kun Pajunen oli löytynyt patsaalta, se eukko soitti uudelleen ja tarjosi samaa summaa, jos tunnustaisin. Mä ajattelin, että otan rahan, ja annan sen tyttärelleni, niin kuin teinkin, ja menen vähäksi aikaa vankilaan.
– Miten sait nuo rahat?
– Se nainen soitti ja käski hakea rahat Kyrönniemeltä, rautatiesillan alta. Minä hain, vein pankkiin tyttären tilille ja kävelin tänne tunnustamaan.
– Arvaa, miten uskottavalta tuo juttusi kuulostaa.
– Voitte tarkastaa tyttäreni tilin, Juutinen sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. 
– Tuossako on kaikki siitä, mitä puhuit tai teit tuon naisen kanssa?
– Joo, Juutinen katsoi sivuseinälle. Jaa, yksi asia vielä. Sillä naisella oli sellainen huomiota herättävä hattu, punainen lierihattu, niin kuin prinsessa Dianalla.
– Okei, Karppela sanoi katsoen hämmästyneenä Karinia.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut