Tiistai, 19. syyskuu 2017
Reija

Lukijalta: Tieteellisestä näkökulmasta saimaannorpan perinnöllinen ainutlaatuisuus on tosiasia

14.09.201708:33
4

Kotitarvekalastajaksi ja saimaanikoksi itseään tituleeraava Esko K. Tynkkynen on pahoittanut mielensä siitä, että suomalaiset perinnöllisyystieteilijät ovat osoittaneet, että saimaannorppa on perimältään hyvin erilainen kuin laatokan- ja itämerennorpat. Mielipidekirjoituksessaan (IS 8.9.2017) Tynkkynen vihjailee, että tutkijat olisivat vääristelleet tuloksiaan saimaannorpan ainutlaatuisuuden korostamiseksi.
Tynkkysen kirjoitus osoittaa, että hän aliarvioi uusimpien geneettisten menetelmien tehon eikä ymmärrä tieteenteon käytäntöjä, joten selvennämme alla näitä asioita.
Geneettinen teknologia on viime vuosina kehittynyt tasolle, jolla eliöiden perimästä saadaan valtavasti tietoa halvalla. Kun uusimmilla menetelmillä analysoidaan useita yksilöitä eri eläinlajeista tai saman lajin eri alueilla esiintyvistä erilliskannoista, voidaan laskea, kuinka kauan sitten lajit tai erilliskannat erosivat toisistaan.
Vuosina 2012–2015 julkaistuissa tutkimuksissamme osoitimme, että erot saimaan-, laatokan- ja itämerennorppien välillä ovat niin suuria, että niiden syntyminen on vaatinut useita tuhansia vuosia aikaa.

Esko Tynkkysen mainitsema emeritusprofessori Matti Saarniston alunperin vuonna 2011 esittämä hypoteesi (eli valistunut arvaus) siitä, että laatokannorppia olisi noussut Imatrankosken läpi Saimaaseen 1920-luvulle asti on siis väärä, koska sellainen liikenne näkyisi saimaannorpan perimässä (ks. kirjoituksemme IS 21.4.2017).
Olemme Tynkkysen kanssa täysin samaa mieltä Matti Saarniston huomattavista ansioista geologian tutkimuksen osalta, mutta genetiikan alalla Saarnisto ei ole asiantuntija.
Esko Tynkkysen väite siitä, että geneetikot valikoisivat tuloksiaan, on paitsi tökerö myös väärä, koska kaikki tutkimuksemme on julkaistu tieteellisissä julkaisusarjoissa. Ennen kuin tutkimus hyväksytään julkaistavaksi, ulkopuoliset arvioijat tarkastavat, että tutkimuksen aineisto on tarpeeksi kattava, että tilastolliset analyysit ovat oikein tehtyjä, ja että tulokset tukevat aineistosta tehtyjä johtopäätöksiä. Tämä ns. vertaisarviointikäytäntö on koko modernin tieteen voittokulun perusta.
Tieteelliset julkaisusarjat vaativat myös, että tutkimusten pohjana oleva aineisto julkaistaan internetissä artikkelien liitteenä.
Mikäli Esko Tynkkynen epäilee laskelmiemme oikeellisuutta, hän voi siis milloin vain tarkastaa analyysimme (alkuun pääsee osoitteesta www.jmeg.fi/valtonen.pdf).

Tieteellisestä näkökulmasta saimaannorpan perinnöllinen ainutlaatuisuus on siis tosiasia, mutta jokainen voi tietenkin esittää mielipiteensä nykyisten suojelutoimien riittävyydestä.
Ehdotamme kuitenkin, että kevätkesän parin kuukauden verkkorajoitusten murehtimisen sijaan Tynkkynen näkisi kuuttien ensimmäisten elinkuukausien turvaamisen positiiviset puolet: keväiset rajoitukset ovat nimenomaan verkkokieltoja, eivät kalastuskieltoja, joten vapaa-ajankalastajille tarjoutuu erinomainen tilaisuus harrastaa kymmeniä muita kiinnostavia kalastustapoja.

Tommi Nyman
Apulaisprofessori
Ympäristö- ja biotieteiden laitos
Itä-Suomen yliopisto

Mia Valtonen
Tutkijatohtori
Biotekniikan instituutti
Helsingin yliopisto

 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Puolueeton tark...
On täysin selvää, että eläinkunnassa tapahtuu jatkuvasti perinnöllisiä muutoksia. Näin ollen on selvää, että eri paikoissa elävistä eläinpopulaatioista kehittyy aina ominaisuuksiltaan erilaisia. Erilaisuus korostuu sitä suuremmaksi mitä eristetympiä toisistaan eläinpopulaatiot ovat ja mitä kauemmin eristyksen alkamisesta on kulunut aikaa. Tiedemiehet voivat kinastella näiden eroavaisuuksien merkityksestä. Joitakin havaitaan silmillä, joidenkin havaitseminen vaatii DNA-testin. Perinteisesti eriytyneet populaatioiden yksilöt katsotaan samaan lajiin kuuluviksi, jos ne voivat tuottaa yhteisiä jalkeläisiä. Saimaan norppa, Laatokan norppa ja Itämeren norppa ovat tällä perusteella samaa lajia. Hienompaan jaotteluun pyrkivät ovat luoneet käsitteen alalaji. Samaan lajiin kuuluvat populaatiot voidaan ryhmitellä omiksi alalajeiksiin minkä tahansa eroavaisuuden perusteella. Sillä perusteella on esimerkiksi Saimaan norppa määritelty omaksi alalajikseen Laatokan norpaan verrattuna. Samalla periaatteella voitaisiin Suur-Saimaan norppa määritellä omaksi alalajiksi verrattuna vaikkapa Haukiveden norppaan. Eroavaisuuksia näiden välillä varmasti löytyy. Koska eläinpopulationin eriytyminen kuuluu luonnon kehitykseen, voitaisiin väittää, että liki jokaisessa Suomen vesistössä elää omat kalalajinsa. Löytyy Saimaan hauki, Päijänteen hauki, Inarin hauki ja niin edelleen. Kaikkien näiden lajien kehítys omana populaationa on kestänyt saman aikaa kuin Saimaan norpan eriytyminen Laatokan norppakannasta. Joten puhiminen erilaisista haukilajeista on yhtä perusteltua kuin puhuminen Saimaan norpasta omana alalajina. Jostain syystä keskustellaan vain norpan alalajeista.

Lähettänyt käyttäjä Uutisvankkuri (kirjautumaton)
Turhaa tänne on kai asiaa kirjoittaa, eivät nämä jo kommentoineet herrat (tai rouvat?) halua ymmärtää tai kykene ymmärtämään sellaisia asioita, kuin vertaisarviointi tai falsifioitavuus. Sehän saattaisi jopa saattaa oman maailmankatsomuksen kyseenalaiseksi, josta tietenkin seuraisi pahimmillaan hieman kiusallinen identiteettikriisi, kun joutuisi tarkastamaan omia Ikuisia Totuuksia.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Teen valistumattoman arvauksen siitä, että saimaan norpan alkuperä on idän jääjärvillä. Mannerjään ja Venäjän ylängön välissä oli jääkauden aikana makeavetisiä jääjärviä, joiden muodot ja lasku-uomat vaihtelivat jään sijainnin ja paikallisen maankamaran muotojen mukaisesti. Mannerjään vetäytyessä ilmaston nopeasti lämmetessä, norppakanta seurasi jäänreunaa ja jäi loppuvaiheessa Saimaan altaaseeen, maankohoamisen sulkiessa salmia ja lasku-uomia.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

17.09. 12:11

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä

Kommentoidut