Perjantai, 24. helmikuu 2017
Matti, Matias

Lukijalta: Kohtalokkaita ratkaisuja

17.02.201707:45
14

Suomessa juhlitaan 100-vuotista itsenäisyyttä ja yleensä historiaa kuvataan siten, että maamme johdon tekemille ratkaisuille oli vain huonompi vaihtoehto. Entäpä, jos olikin myös parempia vaihtoehtoja? Seuraavaksi muutama esimerkki historiasta.
Berliinin rauhanneuvottelut käytiin elokuussa 1918 saksan välityksellä. Sisällissodan voittajilla taisi humista pääkopassaan tämä vapaussotapropaganda, koska käyttäydyttiin kuin sodan voittanut suurvalta.
Neuvosto-Venäjän esitykset aluevaihdoksista, joissa Suomi olisi luovuttanut Petrogradia lähinnä olleet alueet Karajalan kannaksella Neuvosto-Venäjälle ja saanut vastineeksi laajemmat alueet Itä-Karjaasta, sekä alueen Jäämeren rannalta, torjuttiin suoralta kädeltä.
Sen sijaan Suomen puolesta vaadittiin kuolan niemimaan, Solovetsin saariston ja koko Itä-Karjalan liittämistä Suomeen.
Kun näin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei tietenkään Neuvosto-Venäjän puolelta suostuttu, niin Suomi katkaisi neuvottelut. Saksan suosituksia aluevaihdosta ja varoituksista, ettei Suomen pidä liikaa luottaa Venäjän pysyvään heikkouteen, ei Suomen taholta noteerattu miksikään.
Olikohan toimittu oikealla tavalla, sopii kysyä.

Vuonna 1919 oli Venäjällä käynnissä sisällissota ja siihen Suomikin osaltaan osallistui hyökkäyksillä Itä-Karjalaan, muun muassa Aunukseen, ja Repola-Porajärvi-alue miehitettiin. Lisäksi oli sotilaallisia yhteenottoja Karjalan kannaksellakin. Saman vuoden lopulla aloitettiin rauhanneuvottelut Tartossa ja asetelma oli edelleen sama ja lopputuloskin, eli ei aluevaihtoa.
Suomi sai Petsamon alueen ja lopetti Repola-Porajärvi-miehityksen. Tällä kertaa läntiset suurvallat toistivat aiemmin saksan antamat varoitukset, mutta kuuroille korville. 
Olikohan nytkin toimittu oikealla tavalla?
Kun aluevaihdosesitys Neuvostoliiton toimesta tuli jälleen esille 1939, ei tarvinne ihmetellä, etteivät neuvottelut johtaneet tulokseen.

Marraskuun 3. päivänä 1939 lähetti Herman Göring kreivi Armfeltin välityksellä tiedon Suomen Saksan-suurlähettiläälle Aarne Vuorimaalle, että Mannerheimille on heti vietävä hänen viestinsä: ”...että venäläisten vaatimuksiin on suostuttava, koska muuten Venäjä aloittaa sodan. Göring arvioi, että venäläiset voivat tyytyä Hangon sijasta saariin Hangon seudulla. Göring myös ilmoitti, että asia saadaan kyllä myöhemmin korjatuksi.”
Suurlähettiläs Vuorimaa ilmoitti asiasta ulkoministeri Erkolle ja Armfelt lähti seuraavana aamuna Helsinkiin ja tapasi sekä Erkon että Mannerheimin.

Tästä Göringin viestistä voi päätellä, että saksan ylimmässä johdossa oltiin selvillä siitä, mihin Neuvostoliitto tällä aluevaihdosesityksellään pyrki. Muutoinhan tällaisen viestin lähettämisessä ei olisi ollut mitään järkeä. Ainakin Mannerheim näytti ottaneen viestin tosissaan, koska esitti pitemmälle meneviä myönnytyksiä, jotka ulkoministeri Erkko välittömästi torjui. 
Sotaan siis jouduttiin, mutta olisikohan ollut parempikin ratkaisu?
1941 keväällä Suomen ylin johto päätti lähteä sotaan Hitler-Saksan rinnalla. USA:n ja Britannian, Ruotsista puhumattakaan, varoituksia liittoutumasta Saksan kanssa ei huomioitu.
Nyt nousi myös Suur-Suomi-ajatus pintaan. Olisiko Suomella ollut mahdollisuus pysyttäytyä suursodan ulkopuolella, kuten Ruotsi? Aihe on jäänyt tutkijoilta vähälle huomiolle.
Voisi pohdiskella esimerkiksi, että mitä Neuvostoliitto olisi ollut valmis maksamaan Suomelle, jos se olisi pysynyt sodan ulkopuolella. Oliko Saksan liittolaiseksi lähtö oikea ratkaisu?

Vuonna 1944 kevättalvella Suomi hylkäsi Neuvostoliiton rauhanehdotuksen, jonka ehdot olivat USA ja Iso-Britannia hyväksyneet 1943 lopulla Teheranissa. Kuitenkin oli Suomen syksyllä 1944 hyväksyttävä rauhanehdot, jotka olivat todellisuudessa ankarammat kuin keväällä. Nyt täytyi Suomen luovuttaa Porkkalan alue tukikohdaksi Neuvostoliitolle. Kurssimäärityksen ansiosta eivät sotakorvaukset mihinkään laskeneet.
Oliko kevättalven 1944 rauhanehtojen torjuminen oikea ratkaisu? Virheetkin ovat Suomen historiaa.

Seppo Hannikainen
Savonlinna

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä markapla
Hannikainen käy säännöllisin väliaijoin näillä palstoilla Suomea syyllistämässä historian osalta. Mitään virhettä ja vikaa hän ei NL:n toimissa koskaan näe. Ne ovat aina oikeutettua. Vapaussodassahan Lenin yllytti punaisia sotaan ja avusti heitä asein ja sotilain. Myös punaisten osastoja johtivat osin venäläiset. Ennen Talvsotaa ei NL:lla ollu mitään oikeutta vaatia mitään alueita vaihdettaviksi. Leningradin turvallisuus oli pelkkä tekosyy siihen, että NL: sai syyn hyökätä Suomeen. Eikä Leningradin turvallisuutta lähdetä puolustamaan Lieksan ja Tornion korkeudelta. Ja edelleen Hannikainen unohtaa täysin sen, että Talvisodassa NL ja Saksa olivat liittolaisia ja hyökkäsivät liittolaisina Puolaan. Sitten nostetaan hirveä meteli siitä, kun Suomen oli turvauduttava Saksan apuun. NL:n vakaa tavoite oli valloittaa Suomi ja tehdä siitä neuvostotasavalta. Siitä ei ole mitään epäilystä. Kaikki Talvisotaa edeltävät neuvottelut olivat pelkkää teatteria. Sekä Talvisodan että Jatkosodan hyökkäystoimet aloitti Neuvostoliitto.

Lähettänyt käyttäjä Rajamies (kirjautumaton)
onkin varsinainen asiantuntija, niin sotahistorian kuin jääkiekonkin suhteen. Seutukuntamme kasvattaa monilahjakkuuksia monelle sektorille, olkaamme ylpeitä siitä.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Hannikaisen kirjoitus osoittaa dokumentoituihin tosiasioihin perustuen, että Suomen johtajien tekemiä valintoja voidaan perustellusti kyseenalaistaa. Monellahan on se väärä käsitys, että meillä muka on ollut erehtymättömiä Johtajia. On hieman omituista, että sitten kun joku avaa keskustelua johtajien mahdollisesti tekemistä virheistä, se usein koetaan kansan keskuudessa jopa henkilökohtaisella tasolla syyllistämisenä. Ajatus siinä menee ilmeisesti niin, että jos kauan sitten toiminutta Johtajaa syytetään virheestä, niin silloin koko Suomea syytetään virheestä, ja silloin myös minua myöhempien sukupolvien suomalaistakin syyllistetään ja minähän tietysti loukkaannun. Auktoriteettiusko on syvällä Suomessa ja suomalaisissa.

Lähettänyt käyttäjä markapla
Hannikaisena asenteellinen kirjoitus ei kyllä osoita muuta kuin tietämättömyyttä. E Suomessa ollut erehtymättömiä johtajia, mutta ei se heidän virheensä ollut se, että NL aikomus oli miehittää Suomi ja se päätös oli tehty jo, vaikka neuvotteluihin Moskovaan kutsuttiinkin. Talvisota olisi syttynyt joka tapauksessa, vaikka Suomi olisikin myöntynyt kaikkiin NL:n ennen talvisotaa käydyissä neuvotteluissa esittämiin vaatimuksiin. Talvisodan valmistelut aloitettiin jo noin puolitoista vuotta ennen sodan syttymistä. Hannikainen yrittää todistella, että olisimme muka voineet välttää sodan, jos silloinen poliittinen johtomme olisi ollut taitavampi ja hieman taipuisampi. Sen olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon NL:n muka oikeutetut vaatimukset eikä lähteä "yltiöisänmaallisen" hengen ajamana sotaan. Historiantutkija Ohto Mannisen mukaan puna-armeijan päällystölle 29.11. 1939 annetussa ohjeessa Leningra­din sotilaspiiri asetti tavoitteen valloittaa Viipuri neljässä päivässä ja saapua Helsinkiin kahdessa viikossa.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Viron poliittinen johto oli "taitavampi" ja seuraukset tiedetään. Keskustelussa näyttää myös unohtuvan, että Suomella ja Neuvostoliitolla oli vuonna 1932 solmittu hyökkäämättömyyssopimus, minkä toinen sopijaosapuoli sanoi irti ennen hyökkäämistään Suomeen.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Historia on myös myyttien historiaa. Esimerkiksi Suomen sisällissotaan liittyy vapaussotamyytti. Eli että kyseessä ei ollut sisällissota, johon ulkovallat (Venäjä, Ruotsi, Saksa) puuttuivat, vaan että kyseessä oli vapaussota, jossa Suomi soti Venäjää vastaan. Vapaussotamyytin kannattajat eivät ole koskaan vastanneet (ei myöskään Manninen), että miksi sitten sen "Suomi-osapuolen" päällystön nimet olivat erittäin suurelta osin ruotsalaisia ja kieli suureksi osaksi Ruotsi ja miksi sen "Venäjä-osapuolen" päällystön ja miehistön nimet olivat suomalaisia ja kieli oli Suomi?

Lähettänyt käyttäjä markapla
Se, että kyseessä oli vapaussota, ei ole mikään myytti. Koska tällöin Suomi vapautui lopullisesti Neuvosto-Venäjän holhouksesta ja venäläisestä sotaväestä Suomessa ja sotatila päättyi maiden välillä Tarton rauhaan 1920. Lenin tuki punaisia sotilain ja asein ja yllytti heidät sotaan "herroja vastaan ja vallankumoukseen.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
markapla, Suomen vapautuminen venäläisistä joukoista sisällissodan ansiosta on myytti sekin. Vielä syksyllä 1917 Suomessa oli n. 100 000 venäläistä sotilasta. Sitten Venäjä myönsi Suomelle itsenäisyyden ja ennen sisällissotaa Suomessa oli enää n. 40 000 venäläistä sotilasta (Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi, sivu 215). Sitten alkoi Suomen sisällissota ja loput venäläiset eivät päässeet pois Suomesta, koska valkoiset laittoivat heidät "arestiin" kasarmeille. Venäläiset eivät käytännössä tehneet juurikaan vastarintaa. Osa Suomessa olleista venäläisistä sotilaista oli valkoisten puolella ja teki heidän kanssaan yhteistyötä. Tarton rauha tarvittiin sen takia, että siinä Suomi lupasi lopettaa hyökkäykset Itä-Karjalaan (Heimosodat) ja luopui Itä-Karjalaa, Kuolan niemimaata ja muita alueita koskeneista aluevaatimuksistaan.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Suomen sisällissotaan osallistui enemmän saksalaisia valkoisten puolella kuin venäläisiä punaisten puolella. Wikipedia on koonnut hyvin yhteen eri näkökulmia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota

Sivut

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä