Sunnuntai, 28. toukokuu 2017
Alma

Kolumni: Rukous

17.03.201709:00
8

Kun lapsena äiti peitteli meitä yöunille, viimeinen  pyyntö oli: siunatkaa itsenne. Päivän hyörinästä laskeuduttiin äidin opettaman Levolle laske Luojani -iltarukouksen turviin ja se kantoi läpi lapsuusvuosien.

Raatajavanhempani laittoivat lapsensa pyhäkouluun. Kaiken niukkuuden ja matkojen takaa seurakunta löysi taimitarhansa ja sille hoitajat, jotka pyrkivät huolehtimaan kasvusta.
Pirteissään emäntien ja isäntien sunnuntai-iltapäivisin pitämät pyhäkoulut eivät poikenneet paljoakaan kansakoulun uskontotunneista. Rukoiltiin, laulettiin ystävää sä lapsien, luettin hyvästä paimenesta ja joskus saatiin lampaan kuva vihkoon liimattavaksi.
Siitä, mikä silloin kylvettiin, tuli pysyvä seuralainen. Se unohtui usein, jäi matkan varrelle, mutta palasi aina tarvittaessa vierelle.

Vielä ihmiset rukoilevat yhdessä asioittensa puolesta, eikä sen merkitystä voi aliarvioida, kuten samaa sukupuolta olevien parien vihkimisjupakka Savonlinnan seurakunnassa on osoittanut.
Rukous on suuri asia. Kun evankelista Pirkko Jalovaara kävi pitämässä esirukousiltoja Savonlinnassakin, tuomiokirkon 800 istumapaikaa täyttyi viimeistä paikkaa myöten. Pärekorit olivat kukkuroillaan esirukouspyyntöjä. Uutta katumaasturia ei varmasti kukaan pyytänyt.
Rukous on uskon asia. Kun evankelista hujatti kaikki pyyntölappuset ilmaan yhteisen rukouksen saattamana, en uskonut, että lappuseni taivaassa huomattaisiin. Tosin eipä muutakaan keinoa kollektiivikasan hoitamiseksi ollut.

 Paimenpoika, joka ei sunnuntaiaamuna päässyt muiden mukana kirkkoon, lauloi nyt metsä kirkkoni olla saa.
Laulun sanoma on siinä, että voi palvella ja hiljentyä yhtä lailla honkaurkujen huminassa kuin kirkon holvien alla.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Olet Aini kiinnittänyt huomiota asiaan, joka on ajankohtainen ja yllättävä: Rukous merkitsee edelleen hyvin paljon meille suomalaisille. Rukous koetaan merkittäväksi ja tärkeäksi tapahtumaksi. Rukoushan on sydämen puhetta Jumalalle, nöyrtymistä ja hiljentymistä Hänen edessään. Olen jotenkin tyhmästi kuvitellut, että se olisi menettänyt merkitystään ihmisten elämässä. Mutta nyt tämä homoavioliittojen siunaamiseen liittyävä laaja keskustelu ja kannanotto on osoittanut, että rukous merkitsee nykyajan suomalaisille hyvin paljon. Olen todella iloinen siitä, että hengellisyys on meille kuitenkin näin laajaa ja merkittävää. Ihmiset ovat varsin laajasti valmiit eroamaan kirkosta rukoilun vapauden vuoksi. Ei maamme hengellinen tulevaisuus todellakaan näytä huonolta, kun rukoilu on näin korkeassa kurssissa. Kiittäkäämme siitä!

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Rukouksen tulee olla Jumalan mielen mukainen, muuten rukoileminen on turhaa. Tämän voi jokainen itse kokeilla ja todeta. Jumalan Sanan vastainen rukous on turhaa ajan hukkaa, sellaiseen ei koskaan saa vastausta. Rukoilkaamme niin kuin Jeesus opetti Isä meidän-rukouksessa ja kunnioittakaamme Raamattua Jumalan Sanana.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Anonymous 14:48 Jos minä rukoilen, että osoita Herra minulle, mitä mieltä sinä olet jostain asiasta tai mitä minun täytyisi tehdä sen ja sen asian kanssa, niin onko rukoukseni Jumalan mielen mukainen? Enhän aina voi tietää, mikä on Hänen kantansa johonkin konkreettiseen kysymykseen. Siksi on mahdotonta sanoa, mikä on Jumalan sanan vastainen rukous ja mikä ei. Ei kannattaisi lähteä rajoittamaan rukoilemista vain Isä meidän -rukoukseen. Vaikka voihan Raamattua näinkin tulkita. "Jeesus sanoi: Kun rukoilette. niin rukoilkaa näin...." ja sitten seurasi Isä meidän rukous. Mutta ei Jeesus kuitenkaan sanonut "Aina kun rukoilette, sanokaa sämä sanat."

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
"Anonymous 14:48 Jos minä rukoilen, että osoita Herra minulle, mitä mieltä sinä olet jostain asiasta tai mitä minun täytyisi tehdä sen ja sen asian kanssa, niin onko rukoukseni Jumalan mielen mukainen?" Kyllä on. Jumalan tahdon etsiminen on Jumalan tahto. "Enhän aina voi tietää, mikä on Hänen kantansa johonkin konkreettiseen kysymykseen. Siksi on mahdotonta sanoa, mikä on Jumalan sanan vastainen rukous ja mikä ei." Jumala ilmoittaa kantansa selvästi Sanassaan. Esim. jos rukoilet lottovoittoa tai himoitsen naapurin puolisoa, on varmaa että rukoukset eivät ole Jumalan mielenmukaisia, eikä Hän niihin myöskään vastaa. Jumalan tahdon voi oppia vain rukouksen, Raamatun tutkimisen ja Sanan kuulemisen kautta kautta. "Ei kannattaisi lähteä rajoittamaan rukoilemista vain Isä meidän - rukoukseen". En tarkoittanutkaan, että rukousta pitäisi rajoittaa vain Isä meidän-rukoukseen. Jeesus opetti rukoilemaan Jumalan tahdon mukaisesti. Isä meidän - rukouksessa rukoillaan jo heti alussa, -tapahtukoon sinun tahtosi. Rukouksesta käy selvästi esille se, mikä on Jumalan tahto.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
No onpa ahdasmielistä, jos pitäisi vaan rukoilla Isä meidän etc. Rukoileminen merkitsee minulle juttelua Jumalalle illan viimeisinä tunteina omassa rauhassa. Joskus tuntuu siltä, että joku kuuntelee. Joskus taas siltä, että vastassa on vain tyhjyyttä. Toisinaan voisi kuvitella, että häivähdyksen Jumalasta tuntee kirkkaan tähtitaivaan alla tai kesäyön usvaisessa hiljaisuudessa. Yleensähän ihminen kaiketi pyytää jotain ja Jumala muistuu mieleen hädässä ja ikävässä.

Lähettänyt käyttäjä Anonymous (kirjautumaton)
Mikä tässä on liikaa Itä-Savon sensorille? Totta joka sana. On vastuuntunnotonta vaieta näistä uskontohuijareista. Jalovaaran esirukousilloissa täyttyivät muutkin kuin kirkkojen penkit. Niissä täyttyivät myös evankelistan rahasäkit. Nyt hän on oikeudessa syytettynä rahankeräysrikoksesta. Syytteen mukaan noin puolen miljoonan euron keräystuloista on riittänyt luvattuun hyväntekeväisyyteen vain 32 000 euroa. Loput ovat menneet Rukouksenystävien hallintokuluihin, palkkoihin ja muiden muassa evankelistan autoon. Miten paljon hyväuskoisia ihmisiä onkaan huijattu rukouksen voimalla? Siinä on maallisella oikeudella selvittämistä.

Lisää uusi kommentti

Luetuimmat

Tuoreimmat uutiset

Lue päivän lehti

Tee tilaus tästä