Helsingin kaupunki hajotti romanikerjäläisten leirin Kalasataman metroaseman lähellä 27. lokakuuta poliisivalvonnassa. Romanien asema Euroopassa on huono. Suomessa se on kuitenkin parempi kuin useimmissa muissa maissa.
Nuorten auttamishalu antaa toivoa
19.04. 16:23
Tutkijan äänessä kuuluu selvä innostus. Outoa, olemmehan puhuneet pitkän tovin niin kurjasta ja hätkähdyttävästä ilmiöstä kuin katukerjäläisten rantautumisesta Suomeen.
Yksi hyvä uutinen on herättänyt akatemiatutkija Anne Birgitta Pessissä toivoa. Suomalaisnuoret näyttävät varsin halukkailta auttamaan heikompiosaisia, jopa katukerjäläisiä. Ainakin tutkimusten mukaan.
–Nuorten asenteille on hyvä rakentaa solidaarisempaa tulevaisuutta, Pessi sanoo.
Solidaarisuudelle riittää käyttöä, sillä kaikki merkit viittaavat tuloerojen, köyhyyden, kerjäläisyyden, muukalaisvastaisuuden ja rasismin lisääntymiseen Euroopassa.
Armollisuuden aste laskee iän myötä jyrkästi. Puolet 15–24-vuotiaista auttaisi kerjäläisiä. Teologian tohtori Pessin ikäisistä tekisi niin enää reilu neljännes, ja hän on vasta 33-vuotias. Yli 50-vuotiaista 90 prosenttia ei tekisi kerjäläisten hyväksi mitään.
Jälkimmäinen luku on karu, mutta linjassa sen kanssa, että Helsingin kaupunki hajotti pari viikkoa sitten romanialaisten romanikerjäläisten majat. Vankka poliisivartio varmisti rikkomisrauhan.
Kaupunginjohtajan viesti kuului, että kaikilla pitää olla samat pelisäännöt.
Sehän tarkoittaisi, että romanikerjäläisille olisi annettu myös samat pelimerkit kuin meille muille. Heidän elinolonsa EU-Romaniassa ovat kuitenkin viheliäiset, ja syrjintä on masentavan totaalista.
Kerjääminen on Romaniassa raskas rikos.
Pessi on toimittanut yhdessä tutkijatoverinsa Virpi Mäkisen kanssa kirjan Kerjääminen eilen ja tänään. Sen johtopäätöksiä on, että minkäänlaiset pakkotoimet eivät ole historiassa olleet eivätkä ole nytkään ratkaisu kerjäläisongelmaan.
Kielloista ja rangaistuksista huolimatta kerjääminen ei ole koskaan kadonnut kokonaan.
EU ei ole varta vasten säätänyt, että Romaniasta ja Bulgariasta voi tulla Suomeen ja muihin jäsenmaihin kerjäämään. Se on unionille sattunut oheisvahinko.
Kirjassa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen selittää taustoja. Tuotannon tehokkuutta alettiin turvata tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaalla liikkuvuudella. Työvoiman vapaa liikkuvuus haluttiin tuotannon varaventtiiliksi.
Sittemmin vapaata liikkuuvuutta on laajennettu perheenjäseniin, opiskelijoihin ja muihin ryhmiin, koska sen on katsottu parantavan sisämarkkinoiden toimivuutta. Lopulta perusteeksi tuli unionikansalaisuus.
Romania ja Bulgaria otettiin jäseniksi vuonna 2007. Heti alkoi tapahtua.
Useimmat romanit ovat sekä lähtö- että tulomaassa työmarkkinoiden ulkopuolella. Silloin vapaasta liikkumisoikeudesta on Puumalaisen mukaan tullutkin varaventtiili syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemukselle.
Romanian työlait estävät työskentelyn esimerkiksi rakennuksilla ja maataloudessa ilman kahdeksanvuotista peruskoulututusta. Kun monilla romaneilla ei ole edes virallista henkilöllisyyttä, he eivät pääse kouluun eivätkä saa terveyspalveluja. Miten menet töihin?
Tämä kaikki siis Euroopan unionissa.
Suomalaistutkijan mukaan lesken ropo on yhä voimissaan. Olipa kyse kehitysavusta, kirkon kolehdeista tai vapaaehtoistyöstä, pienituloisemmat ja vähemmän koulutetut antavat omastaan suhteellisesti enemmän. Tämä on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa.
Yli kaksi kolmasosaa suomalaisista on valmis auttamaan avun tarpeessa olevia teoin, melkein yhtä moni myös rahalla. Kerjäläiset ovat kuitenkin jonon hännillä. Vain joka kuudes tai seitsemäs auttaisi heitä.
Kielteisimmin kerjäläisiin suhtautuvat eläkeläiset, ylemmät toimihenkilöt, johtajat ja kokoomuksen kannattajat. Armollisemmassa päässä ovat nuoret, työttömät ja vihreiden kannattajat. Tarjolla on ilmeinen tulkinta:
– Esimerkiksi työttömät tietävät omasta tuskasta ja huolesta käsin, miltä köyhyys tuntuu, Pessi sanoo.
Jos olemme itse kokeneet kovia, toisen hädän nähdessämme jokin kenties liikahtaa meissä herkemmin.
Virpi Mäkinen & Anne Birgitta Pessi (toim.): Kerjääminen eilen ja tänään. Vastapaino 2009. 307 s.
Lue lisää Itä-Savon ja Länsi-Savon sunnuntainumerosta 15.11. ja kirjoittajan blogista tällä sivustolla.
Pertti Martiskainen
