Vanhempien ei kuulu olla lastensa kavereita, mutta liiallista yläpuolelle asettumista kannattaa välttää. Ari Paloheimo on tavoitettavissa niin facebookissa, irc-galleriassa kuin nuortenilloissakin.
Kasvattajan oltava arjessa läsnä
16.05. 17:52
Nyt käsi sydämelle, äidit ja isät. Pelaavatko lapsesi alle 18-vuotiailta kiellettyjä tietokone- ja konsolipelejä? Entä tiedätkö, mitä ovat GTA, WoW tai Killzone 2? Kuinka moni eka- tai tokaluokkalainen on pelannut väkivaltapelejä?
Todennäköisesti vastaat, ettei sinun lapsesi pelaa väkivaltapelejä, etkä tiedä, mikä vaikkapa GTA on ja tuskin kenenkään eka- tai tokaluokkalainen on tutustunut vain täysi-ikäisille sallittuihin peleihin.
Nuorisotyöntekijä Ari Paloheimo kyselee samoja kysymyksiä viikoittain kouluissa vieraillessaan. Lapset kertovat hänelle pelaamistottumuksistaan oppitunneilla ja vanhemmat paljastavat tietonsa vanhempainilloissa.
– Tosiasia on, että jopa puolet 1.–2.-luokkalaisista pojista on pelannut K-18-väkivaltapelejä.
Paloheimon mukaan 3.–4.-luokkalaisista pojista jo kolme neljästä pojasta ja 5.–6.-luokilla jo osa tytöistäkin on tutustunut peleihin, joiden pelaaminen olisi heille laillista vasta kuuden–seitsemän vuoden kuluttua.
– Kerta toisensa jälkeen vanhempainilloissa paljastuu, miten tietämättömiä vanhemmat ovat omien lastensa touhuista, Paloheimo kertoo.
Nämä lukemat ovat samankaltaisia joka puolella Suomea. Myös Etelä-Savossa, missä Paloheimo on vieraillut taajaan.
GTA ja Killzone ovat pelejä, joissa muun muassa ammutaan, teurastetaan, ostetaan prostituutiopalveluja ja voidaan vaikka hakata ilotytöt ”käytön” jälkeen. Siis virtuaalimaailmassa.
– Enää ei ole kyse Super Mario -maailmasta vaan teräväpiirtokuvasta, Paloheimo muistuttaa.
Pelit tunkeutuvat pelaajan aivoihin niin näkö-, kuulo- kuin tuntoaistinkin välityksellä. Esimerkiksi Playstationin Killzone 2 -peliä kuvataan Sonyn nettisivuilla näin:
Killzone 2 pyrkii hyödyntämään kaikkia aisteja. Liiketunnistusta käytetään esimerkiksi ratin kääntämiseen ja kiikarikiväärin vakauttamiseen, mikä tekee näistä osa-alueista hauskoja ja mukaansatempaavia. Kuvakulma on aina dynaaminen, ja seikkailu koetaan realistisesta ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Kun kuolema on lähellä, kuva peittyy vereen ja himmenee. Samalla äänitehosteet vaimenevat.
Onko peleistä nyt sitten niin paljon haittaa, kun väkivaltaahan on ollut ihmisten elämässä aina? Väkivalta on läsnä monen suomalaisen arjessakin.
– Koko syytä lasten ongelmiin on turha hakea peleistä. Lapset hakeutuvat välivaltapelien maailmaan myös paetakseen omaa pahaa oloaan ja toisaalta käyttääkseen pelejä terapeutteina, Paloheimo pohtii.
– Lisäksi yksilöllisyyttä ja starautta korostava yhteiskunta ajaa lapsia siihen, että he haluavat johtaa, olla pomoja ja hallita. Näin pystyy väkivaltapelissä tekemään.
Karoliina Helander
