24 veteraaniyleisurheilijaa oli leireilemässä Tanhuvaaran urheiluopistolla viikonloppuna. Heistä kymmenen oli maailmanmestareita ja loput harrastelijoita. Kuvassa vasemmalta lukien Kalervo Honkanen, Riitta Leppämäki, Jorma Manninen ja Marja Maksimainen.
Ikä ei ole syy hellittää
18.10. 18:26
– Kyllä se on kumpaakin yhdessä. Täysiä kilpaileminen ja yhteisöllisyys yhdistyvät veteraaniurheilussa, mieltää Mikkelin Kilpa-Veikkojen 67-vuotias pikajuoksija Jorma Manninen veteraaniurheilun perimmäisen tarkoituksen.
Manninen on kokenut urheilun parissa paljon. Nuoresta kilpaurheilijasta sukeutui nopeasti muun muassa hiihtäjä Harri Kirvesniemen henkilökohtainen valmentaja ja uuttera tekijä järjestöpuolelle. Vuonna 1993 veteraaniyleisurheilu vei mennessään.
– Jokainen ajanjakso on oma juttunsa, mutta kyllä veteraanivuodet ovat olleet ehkä makoisimmat. Tällä ajanjaksolla poikani tulivat mukaan urheilun pariin ja oli mukava kisailla ja yrittää pitää heidät takana mahdollisimman kauan, Manninen muistelee.
Manninen on kiertänyt veteraanikisojen parissa ympäri maailmaa. Kaksinkertainen maailmanmestari, kymmenisen EM-kultaa ja noin 50 SM-kultaa napannut mikkeliläinen on saanut veteraaniyhteisöstä paljon hyviä ystävyyssuhteita, jotka ovat säilyneet vuosien ajan.
– Esimerkiksi Saksassa minulla on paljon kavereita, joiden kanssa kyläilemme ja lähettelemme sähköpostia puolin ja toisin. Me ollaan vähän kuin sukuseurakunta. Hetki radalla ollaan toki tosissaan, mutta sitten jo halataan maalissa. Veteraaniurheilu ei ole ryppyotsaisille.
Mannisen mukaan ei ole tiettyä ikää, missä on pakko hellittää. Hän esimerkiksi kykenee vielä tekemään täysipainoisia harjoituksia ilman terveyden asettamia rajoitteita.
– Se on yksilöllistä. Tosin ei Suomessa ole paljon yli 70-vuotiaita, jotka enää täysillä pystyvät urheilemaan. Minunkin on mentävä terveyden ehdoilla vuosi kerrallaan.
Joni Jäntti
