Aki Riihilahti pääsi nauttimaan päättyneen Veikkauliiga-kauden mestaruudesta kasvattajaseuransa riveissä.
Alas, alas, alas
03.11. 15:11
Helsingin Töölön jalkapallostadionin toimistotilojen loputtoman käytävän keskivaiheilla on suuri värikuva, jossa Aki Riihilahti syöksyy HJK:n joukkuetovereidensa syleilyyn suu riemunhuutoon auenneena. Käytävän perimmäisessä huoneessa on Riihilahden työpaikka, hämärä toimistohuone, jonka jääkaapin vieressä hän istuu Bossin housuissa ja harmaassa neuleessa.
Riihilahti on nykyisin paitsi HJK:n pelaaja, myös mestarijoukkueen kotiareenan kehittämispäällikkö. Areenasta pitäisi tehdä energisempi ja viihtyisämpi, sinne pitäisi saada paremmat palvelut, ja siksi Riihilahti työhön kuuluu pohtia sellaisia asioita kuten tuulta ja melua stadionilla.
Kehittämispäällikkö on juuri sellainen titteli, jonka monet ovat odottaneetkin näkevänsä Riihilahden nimen edessä. Riihilahti puhuu yhtä energisesti kuin pelaa, mutta 33-vuotiaan keskikenttämiehen jaloissa ei enää ole monta kautta jäljellä.
– Mä pelaan vanhoilla jaloilla täysillä. Realistisesti yhdestä kolmeen vuotta on se aika, jonka mä olen vielä mukana, Riihilahti sanoo katsoessaan toimistonsa ikkunasta pelikentälle, josta traktorit kuorivat pois luonnonnurmea.
Uran lopettaminen on monille huippu-urheilijoille erittäin vaikeaa. Sitä se on Riihilahdellekin, vaikka hän on monia urheilijoita paremmin valmistautunut pelien jälkeiseen elämään.
– Kaikki sanovat aina, että pitäisi lopettaa huipulla. Mutta kun oon nähnyt niitä ihmiskohtaloita, olen sitä mieltä, ettei huipulla ehkä kannatakaan lopettaa, Riihilahti sanoo.
– Mä en ainakaan olis pystynyt lopettamaan siihen, että oli pakko lopettaa.
Riihilahtea on pidetty pelaajana, joka on puristanut kaiken irti lahjoistaan. Hän sanoo kuitenkin, että hänellä oli uransa parhaina vuosina 2005–2006 tunne, että hän voisi nousta vielä askelta ylemmäs. Siirto Englannin liigan mestaruussarjassa pelanneesta Crystal Palacesta Valioliigaan kariutui kuitenkin siihen, ettei Crystal Palace suostunut myymään häntä.
– Siitä on tultu alas, alas ja alas, Riihilahti viittaa laskeneeseen urakäyräänsä ja vammoihinsa.
– Harmi juttu. Mutta niin se menee, Riihilahti sanoo oikeasta suupielestään.
Mutta ei hätää. Riihilahti näkee jo edessään ajan, jolloin hän ei ole mukana urheilussa.
– Mulla on monia ambitioita elämän pelikentillä. Olen nyt todella onnellisessa tilanteessa elämässäni.
