A-junioreiden ottelussa Hokin pelaaja taklasi SaPKo-puolustajaa kädet ylhäällä suoraan päähän. Leppäsen kypäräkin irtosi törmäyksessä. Jäähyä ei tilanteesta vihelletty.

– Se taisi olla toisessa erässä. En muista tarkasti, kertaa maaliskuussa 20 vuotta täyttänyt nuori mies tapahtunutta.

Sen hän muistaa, että taklauksen jälkeen oli tyrmätty olo. Erätauolla olo heikkeni entisestään. Tuli pahoinvointia ja totaalinen väsymys.

– Ajattelin ensiksi, että väsymys johtui siitä, kun olin pelannut niin paljon.

Paluumatkalla Savonlinnaan olo paheni ja yö oli tuskainen. Nukkumisesta ei tullut mitään.

Seuraavana päivänä Leppänen meni lääkärille, joka tulkitsi tapauksen aivotärähdykseksi ja määräsi kaksi päivää lepoa.

– Menin sitten parin päivän jälkeen treeneihin, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään.

Sen jälkeen ei monesta muustakaan tutusta ja turvallisesta asiasta ole tullut yhtään mitään.

Päivittäinen oireiden lista on kohtuuttoman pitkä: kovat kivut niskassa ja päässä, huimausta, tasapainovaikeuksia, näköhäiriöitä, vaikeuksia istua tai seisoa pitkään, pahoinvointi, hikoilu, palelu, rytmihäiriöt, nielemisvaikeudet, purentaongelmat, muistihäiriöitä.

Ihmispaljous ja hälinä ovat pahoja paikkoja. Kaupassakäynti on tuskallista. Kävellessä pitää jännittää koko kroppaa, muuten kaatuu.

– Ja pään sisällä tapahtuu asioita joita ei voi muille selittää. Suoraan sanottuna päivät ovat yhtä painajaista. Joka aamu on krapulaa vastaava olo. Sitä kestää 3–4 tuntia. Paras kohta päivästä on se, kun pääsee nukkumaan.

Nukkua hän on saanut kohtuullisen hyvin.

– Joka ilta sitä uskoo ja toivoo, että aamulla kun herää, niin vaivat olisivat poissa, Leppänen sanoo ja katsoo savonlinnalaisen kahvilan pöytään. Yläviistoon ja sivulle katsominen tuo pahan olon.

Silti tarinaansa rauhallisesti kertova Leppänen pyrkii katsomaan kuulijaansa silmiin mahdollisimman usein.

Leppäsen vammaa hoidettiin puoli vuotta aivotärähdyksenä. Sairaalat tulivat tutuiksi.

– Parikymmentä kertaa on tullut eri lääkärillä ympäri Suomea käytyä.

Savonlinnassa tehtiin pään viipalekuvaus ja kaulavaltimoiden ultraäänitutkimus. Aivojen magneettikuvaus tehtiin Helsingissä ja kaula- ja rintarangan magneettikuvaus Lappeenrannassa.

Tulokset olivat laihoja: mitään selvää syytä ei löytynyt.

– Aivoista löytyi pieni kysta, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta tilaani. Tosin vakuutusyhtiön lääkäreiden mielestä se juuri oli syy joka vaivani aiheuttaa.

Matkan varrella potilas-Leppänen on saanut laadukkaan ja asiantuntevan hoidon lisäksi kuulla myös toisenlaisia kommentteja.

– Eräskin neurologi sanoi, että vika on korvien välissä. Että ajattelen vain liikaa tätä asiaa.

Sinulla on vaan niskat vähän jumissa, on toinen mieleenjäänyt lohkaisu hoitoalan ammattilaisen suusta.

– Sellaiset kommentit voisi jättää esittämättä. Ne eivät todellakaan paranna mielialaa.

Leppänen kiittelee savonlinnalaista fysioterapeutti Asko Koskelia.

– Hän otti asian tosissaan ja ohjasi eteenpäin. Myös lääkäri Marja Neittaanmäelle ja neurologi Hannu Kilpeläiselle iso kiitos.

Kuukausia kestäneiden tutkimusten jälkeen vamman laatu selvisi maaliskuun alussa Invalidisäätiö Ortonin sairaalassa.

– Ensimmäisen ja toisen niskanikaman välistä oli tukikapseli mennyt rikki. Lisäksi minulla todettiin jonkinasteinen aivovaurio. Autonominen hermostokaan ei toimi kunnolla.

Hän kehuu Ortonin osaamista.

– Siellä voi olla turvallisin mielin. Jokaiseen kysymykseen saa perustellun vastauksen.

Vastaavia vammoja on tutkittu vähän.

– Ennuste ei lupaa hyvää. Uskoa ja toivoa paremmasta pitää kuitenkin olla. Ihmeparantumisia voi tulla.

Vaikeuksista huolimatta nuorukaisen katse on tiukasti tulevaisuudessa.

– Pitää vaan jaksaa, kun sen päätöksen on tehnyt. En ole mikään luovuttajatyyppi. Eikä mua pelota. Otetaan se vastaan mikä eteen tulee. En tunne vihaa taklaajaa kohtaan. Asioiden liika miettiminen vain huonontaa tilannetta. Joku syyhän siihen on, miksi tämä tapahtui juuri minulle.

Ortonissa hän on saanut jutella samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.

– Se auttaa todella paljon. Ei tartte luulla itteensä ”hulluksi”.

Leppänen sanoo suoraan, että tulevaisuus ei näytä ruusuiselta.

– Monet haaveet ja unelmat ovat menneet. Lätkä ja prätkät ensimmäisinä.

Yksin ei oikein pysty elämään, sillä arjen pyörittämiseen tarvitsee monenlaista apua. Kaikenlainen ponnistelu on yhtä tuskaa.

Kaikesta huolimatta hän sanoo, että asiat voisivat olla huonomminkin.

– Vaivojen kanssa oppii elämään. Tietää mitä voi tehdä ja mitä ei.

– Parhaiten selviää, kun on kotona ja syö ja makaa. Siitä seuraa kuitenkin se, että kroppa menee huonoon kuntoon. Se ärsyttää, kun on tottunut treenaamaan. Paita päällä on katseltava itseään peilistä, Leppänen vitsailee.

Perhe ja tyttöystävä ovat olleet tukena.

– Siitä iso kiitos heille.

Tänään Saksassa ratkaistaan jääkiekon maailmanmestaruus.

Kisojen seuraaminen on jäänyt vähälle. Television katsominen ei tahdo onnistua.

– Tietokoneen ruudulta pystyn lukemaan parhaiten, mutta esimerkiksi sanomalehden lukeminen on hankalaa.

Jääkiekko on kaikesta huolimatta edelleen miehen mielestä hienoin urheilulaji.

– Sen parempaa ei ole. Näin voi käydä lätkässä. Jos liikenteessäkin kaikki ajaisivat sääntöjen mukaan, niin eihän onnettomuuksia sattuisi. Samoin se on kiekkokaukalossakin.

Marko Leppänen

20-vuotias SaPKon puolustaja.

Asuu Savonlinnassa.

Pelannut jääkiekkoa 15 vuotta.

Valmistui vuosi sitten lvi-asentajaksi.

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu