• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Sää
• NettiTV
• Kuvat

Taidepukuja kierrätysmateriaalista

19.08.2010

Kierrätystaide ei ensimmäisenä herätä mielikuvia loisteliaista vaatteista tai klassisesta kauneudesta.

Mikkelistä lähtöisin olevan, sittemmin Espanjan Baskimaahan muuttaneen Tytti Thusbergin teokset rikkovat tuon oletuksen ja monta muuta luutunutta ajatusta materiaaleista.

– Kierrätys on aina ollut elämässäni läsnä. Mummolla oli tapana tehdä vanhoista villapaidoista uusia ja nuorena teimme kavereiden kanssa kirpputoreilta vaikka minkälaisia löytöjä, Thusberg kertoo.

– 1980-luvun puolivälissä kirpputoreilla käyntiä hävettiin, mutta nykyään asia on melkein päin vastoin, hän jatkaa.

Vaatesuunnittelijan uransa 1990-luvun puolivälissä aloittanut Thusberg keskittyi aluksi lampaanvillasta huovutettuihin asuihin.

Huovutuksella irtosi muun muassa Smirnoffin kansainvälisen muotikilpailun Suomen osakilpailun voitto, vuoden nuoren mikkeliläisen taiteilijan titteli ja Mikkelin läänin taidetoimikunnan apuraha.

Taidetoimikunnan apurahan turvin Thusberg matkusti Espanjaan San Sebastianiin, eli Donostiaan, kuten kaupunkia baskin kielellä kutsutaan.

Thusberg ihastui alueeseen, perusti siellä perheen ja on asunut siellä pysyvästi viimeiset 14 vuotta.

– Vuonna 2001 sain kutsun Barcelonan nykytaiteen museossa järjestettyyn pukuperformanssiin. Silloin sain kipinän siirtyä huovuttamisesta nykytaiteeseen, Thusberg kertoo.

Newyorkilaisen taiteilijan kannustus sai hänet jatkamaan kierrätettyjen, tai kuten hän itse sanoo, köyhien materiaalien tutkimista ja taiteen tekoa.

– Tarkoituksena oli tehdä köyhistä materiaaleista kaunista, mutta ei päälle puettavaa, Thusberg jatkaa.

Barcelonan näyttelystä lähtien Thusberg on työstänyt lukuisia asuja mitä erilaisimmista materiaaleista.

Uuden elämän ovat saaneet niin pölyrätit, jogurttipurkin kannet, selluloidifilmi kuin auton turvavyöt.

Menestys Barcelonassa poiki ensimmäisen oman näyttelyn San Sebastianin lähellä Aramburun taidepalatsissa.

Sen jälkeen Thusbergin töitä on ollut esillä muun muassa Madridissa, Gijonissa ja Teneriffalla Puerto de la Cruzissa.

Mikkelissä Thusbergin töitä on nähty viimeksi vuonna 1997 Mikaelin aulassa pidetyssä näyttelyssä.

Suomessa töitä oli viimeksi esillä 2004 Kuopion Muotoiluakatemian juhlanäyttelyssä.

Thusbergin fantasiavaatteiden ja vaateveistosten takana piilee muotimaailman ja kulutuskulttuurin kritiikki.

– Miksi tuhlata aikaa ja rahaa vaatteisiin, joita ei voi käyttää? Huippumuodin näytösvaatteita ei voi pitää kadulla, ne ovat spektaakkelia. Minä luon saman spektaakkelin kierrätysmateriaalista, taiteilija napauttaa.

Thusbergin taidepuvuissa on aina jokin metafora, joka tulee esiin teoksen nimen ja materiaalivalinnan kautta.

– En itse kutsuisi sitä ironiaksi, mutta sitäkin jotkut ovat löytäneet esimerkiksi pölyräteistä tehdystä teoksesta ”Rättiväsynyt”, Thusberg sanoo.

Teosten lähtökohtana on Thusbergin mukaan useimmiten työstettävä materiaali itse.

– Materiaali sanelee sen, millainen teos siitä syntyy. Saatan käyttää pitkiä aikoja materiaalin tutkimiseen ja vaatteella kokeiluun, hän kertoo.

– Yksi riemukkaimmista löydöistä oli selluloidifilmi, jota sain Madridista. Pohdin pitkään, mitä siitä saisi, ja tuloksena oli pyöreähelmainen mekko, joka liikkuu todella hienosti, Thusberg lisää.

– Vanhat filmipurkit sen sijaan eivät juuri innostaneet, hän täydentää.

Fantasiavaatteista ja veistoksista alkanut pintamuodin kritiikki tulee lähiaikoina saamaan Thusbergin käsissä uusia muotoja.

Hän esitteli toukokuussa koemalliston uudesta vaatemerkistään, jonka on tarkoitus tulla myyntiin lähitulevaisuudessa.

Mallisto tulee olemaan pieni ja vaatteita tehdään aluksi vain pieniä määriä, noin kolme kappaletta jokaista kokoa.

– Haluan olla se, joka suunnittelee, kaavoittaa ja ompelee. En tahdo vain suunnitella valmiille yritykselle, Thusberg sanoo.

Thusbergin mallisto tehdään materiaaleista, jotka ovat olleet käytössä ja myynnissä. Yhteistyö paikallisen kierrätyskeskuksen kanssa on ollut kannattavaa.

– Ne ovat vaatteita, jotka ovat olleet heillä myynnissä, mutta eivät ole menneet kaupaksi. Tuhoon tuomittuja, suunnittelija kertoo.

Kierrätysideologia on otettu Baskimaassa hyvin vastaan, mutta Thusberg kokee silti olevansa valtavirran ulkopuolella.

– Donostia on niin täynnä vaatteita, että välillä tuntuu vaikealta. Toisaalta erilainen näkemys nousee silloin helpommin esiin, hän kertoo.

Se, että Thusbergin tulevan malliston vaatteet ovat kierrätetystä materiaalista, ei tarkoita sitä että niiden pitäisi näyttää vanhoilta ja käytetyiltä.

– Haluan, että ne näyttävät olevan mahdollisimman kaukana kierrätysmateriaalista. Ikään kuin naamioin ne, Thusberg selittää.

– Monesta vaatteesta ei voisi kuvitellakaan, että taustalla on kierrätetty vaate, hän jatkaa.

Käyttövaatteissaan hän haluaa toistaa vaateveistostensa ja fantasiapukujensa iätöntä muotokieltä.

– Ne on tarkoitettu käytettäviksi, pestäviksi ja kestäviksi. Haluan, että vaatteeni näyttävät tyylikkäiltä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, Thusberg sanoo.

Vaatemallisto on vielä koevaiheessa. Kesälomansa jälkeen Thusberg palaa Donostiaan ja jatkaa malliston työstämistä.

– Olen todella tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Olen saanut toteuttaa itseäni taiteessa ja suunnittelussa, mutta maailmani ei kaadu jos vaatemallisto ei onnistu, hän sanoo.

Parasta taiteilijan työssä ja sen tuomassa näkyvyydessä on Thusbergin mukaan se, kuinka monen ikäisiä ihmisiä hänen näyttelyissään käy.

– On ihanaa, kun vanha mies tulee kättelemään tai pieni lapsi ihmettelee, miten tuokin on tehty, Thusberg naurahtaa.

– Sellaiseen ennakkoluulottomuuteen ja avoimuuteen pitäisi aina kannustaa, hän lisää.

Anna Rantasila

TUOREIMMAT UUTISET