20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
13.02.2011
24.07.2010
21.07.2010
14.07.2010
05.06.2010
08.06.2010

Kaisa Reinikainen ja Juuso Kivijärvi Facebookin maailmassa.
10.06.2010
Facebookin virtuaalitodellisuus tarjoaa myös erinäisiä sangen addiktoivia pelejä. Facebookin suosiolle on monta syytä.
Facebook on yksi maailman nopeimmin kasvaneista ilmiöistä. Lokakuussa 2007, jolloin Facebook alkoi varsinaisesti tulla suuren yleisön tietoisuuteen Suomessa, käyttäjiä oli maailmanlaajuisesti noin 58 miljoonaa.
Tällä hetkellä sillä on jo yli 500 miljoonaa käyttäjää. Puoli miljardia enemmän tai vähemmän aktiivista käyttäjää kertoo jotain siitä kuinka valtavan suuri ilmiö Facebookista onkaan tullut.
Facebookin suosiolle löytyy useita syitä. Ensinnäkin se on ilmainen, joten kynnys liittyä on matala. Lisäksi sen perusidea, luo profiili, lisää halutessasi kuvia ja ota yhteyttä ihmisiin, on hyvin yksinkertainen.
Useat eri ikäluokat käyttävätkin sitä, sillä palvelu on hyvin helposti lähestyttävä, eikä samalla tavalla ikäluokkaleimautunut kuin vaikkapa IRC-galleria. Kaikki vauvasta vaariin voivat liittyä, pitää yhteyttä ystäviinsä tai vaikkapa kertoa päivän kuulumiset.
Juuri miniblogin pitäminen, lyhyiden viestien kirjoittaminen omalle ”seinälle” josta lisäämäsi kaverit voivat lukea ne, on Facebookin pohjaideana. Ihmiset voivat kertoa ajatuksiaan, kuulumisiaan tai muuta enemmän tai vähemmän tärkeää seinällään ja muut ihmiset saavat kommentoida tai ”tykätä”, eli näyttää virtuaalipeukkua universaalina hyväntahdoneleenä.
Useiden eri ikäluokkien liittyminen palveluun on tuonut mukanaan erikoisen ilmiön. Tietokonepelien pelaajista tulee ensimmäisenä mieleen myöhäisteini-ikäinen finninaamainen pojankloppi, mutta tällä hetkellä tietokonepelejä käyttävät eniten noin 30-vuotiaat naiset.
Facebookin virtuaalitodellisuus tarjoaa nimittäin myös erinäisiä sangen addiktoivia pelejä. Voit esimerkiksi virtuaaliviljellä omalla pienellä tilallasi Farmvillessä tai pitää yllä omaa mafiaasi. Facebook- pelit ovatkin ohittaneet suosiossa muun muassa World of Warcraftin.
Facebookissa on useita hyviä puolia. Sen avulla voi helposti pitää yhteyttä ystäviin, ja myöskin seurata esimerkiksi mitä vanhoille ala-asteaikaisille ystäville kuuluu. Siinä on myöskin reaaliaikainen chat- mahdollisuus.
Palvelu on kuitenkin saanut myös paljon kritiikkiä. Yleisellä tasolla löytyy aina niitä, jotka vastustavat uusia suosittuja ilmiöitä periaatteen vuoksi. Kritiikille on kuitenkin todellisiakin perusteita. Facebookin tietoturvasuoja on varsin huono.
Palvelu noudattaa Yhdysvaltojen tietoturvalakia, toisin sanottuna kaiken tiedon jota sinne suollat luovutat periaatteessa Facebook- yhtiölle. Yhtiö on joustanut siitä, että informaatio ei enää säily siellä loputtomiin. Palvelun käyttäjät saavat nykyään myöskin määritellä paremmin kuka saa nähdä heidän päivityksiään tai kuviaan.
Valitettavan harva käyttäjä tietää tästä, ja varsin usein kuka tahansa voi nähdä toisten tilanpäivityksiä, jotka voivat olla hyvinkin arkaluontoisia.
Toinen sangen arkaluontoinen asia liittyy siihen, että Facebook on kaikenikäisten käytössä. Useissa perheissä nimittäin sekä vanhemmat että lapset ovat Facebook-käyttäjiä.
Tästä seuraa usein kiusallisia tilanteita vanhempien kommentoidessa lastensa tilanpäivityksiin tai lähetellessä kiusallisia viestejä lapsensa seinälle.
Lapset taas nalkittavat itse itsensä lisätessään dokailukuviaan tai muita sangen arkaluontoisia tiedonjyväsiä yleiseen tietoisuuteen, josta vanhemmat - jotka todellakin kyyläävät palvelun avulla lapsosiaan – ne huomaavat.
Facebook onkin palvelu, jota kannattaa käyttää järkevästi. Itsestään ei kannata paljastella turhia, eikä Facebookia kannata ottaa liian vakavasti. Yksi Facebookin tarjoamista ominaisuuksista on erinäiset testit, sekä muistiinpanojen, toisin sanottuna useimmiten erinäisten kyselyjen, tekeminen ja täyttäminen. Testit ja muistiinpanot tarjoavat mukavaa viihdettä ja ajanvietettä, ja jos ne ottaa huumorilla, esimerkiksi vaikkapa milloin kuolet- testi, ne ovat varsin mukavaa, harmitonta hupia. Esimerkiksi useissa kyselyissä kysytään hyvin henkilökohtaisiakin kysymyksiä, ja kannattaakin miettiä, kuinka tosissaan ja rehellisesti niihin haluaa vastata.
Aleksanteri Valkonen
Kirjoittaja tunnustaa olevansa addikti.