20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
13.02.2011
24.07.2010
21.07.2010
14.07.2010
05.06.2010
08.06.2010
Kuningaspytonit Vili ja Vinku tulevat hyvin toimeen keskenään. Toinen on uros ja toinen naaras. Kumpi on kumpi – siitä ei ole varmuutta. – Vaikka moni pelkää näitä ensin, haluavat he kuitenkin lopulta ottaa käärmeen syliin, kertovat Jesse Pitkänen ja Maria Tenhunen.
16.05.2010
Jesse Pitkänen ja Maria Tenhunen istuvat kotisohvallaan televisiota katsellen. Päivä on vierähtänyt hoitotyön parissa: Jesse työskentelee lähihoitajana Kerimäellä, Marialla on menossa lähihoitajaopiskelujen viimeinen harjoittelujakso Savonlinnassa.
Muuten tavalliseen koti-iltaan erikoisen säväyksen tuovat sohvaseurueeseen liittyvät lemmikit, kuningaspytonit Vili ja Vinku.
Kotieläimistä ujompi, Vinku, tutustuu pikaisesti uuteen kävijään ja luikertelee piiloon sohvatyynyn taakse. Valo ja vieraat ihmiset saavat sen hakemaan turvaa hämärästä kolosta.
Vili sen sijaan jää seurustelemaan sohvalle kieltään sievästi lipoen. Se asettuu Jessen hartioille ja tönii päällään lempeästi tämän poskea.
– Nämä ovat hämäräaktiivisia. Kun sammutetaan valot ja katsotaan televisiota, niin ne virkistyvät ja lähtevät liikkeelle, Jesse kertoo.
Savonlinnalaiset Jesse ja Maria löysivät viisi- ja kuusivuotiaat käärmeet ja terraarion viime syksynä, kun Vilin ja Vinkun entinen omistaja etsi niille uutta kotia lehti-ilmoituksen kautta.
Jesse sanoo haaveilleensa käärmeestä pitkään. Matelijaharrastus alkoi liskon hankinnalla.
– Kun olin rippikoulussa, isosella oli leopardigekko. Pääsin katsomaan sitä, ja sain vanhemmat ylipuhuttua sellaisen hankintaan. Se on nyt pikkuveljen hoidossa kotona.
Valtaosan ajasta käärmeet ovat terraariossa, jossa niillä on pari puunkäkkyrää, tekokasveja, vesiastia ja ”lattialämmitys”.
– Terraarion toisessa päässä on lämpömatto. Se auttaa niitä sulattamaan ruokaa.
Ruuakseen kuningaspytonit saavat lemmikkieläinkaupasta hankittuja, pakastettuja hiiriä. Ruokailu tapahtuu noin kerran kuussa.
– Edellisenä iltana otetaan hiiri sulamaan. Seuraavana päivän sitä lämmitetään hiustenkuivaajalla, jotta saadaan käärme kiinnostumaan siitä. Se hyökkää äkkiä saaliin kimppuun, ja hiiren nieleminen vie siltä pari minuuttia.
– Ruokkijan on osattava irrottaa oikeaan aikaan hiirestä, että syöttäminen onnistuu, kertoo ruokkimisesta yleensä huolehtiva Maria.
Ruoka tarjoillaan erillisessä laatikossa. Terraariossa sitä ei voi tehdä, ettei pohjalla olevaa puukuoriketta joudu käärmeen vatsaan.
Joskus kuningaspytonit saattavat paastota kuukausiakin yhtä soittoa.
– On hyvä, kun on kaksi käärmettä: jos toiselle ei ruoka maistu, niin toinen syö, Jesse tuumii.
Ruokailun ja nahan luomisen jälkeen käärmeiden on annettava olla rauhassa noin viikon ajan.
Vaikka noin kilon painoiset Vili ja Vinku eivät ole myrkyllisiä eivätkä kammota koollaan, on ihmisten ensireaktio niihin yleensä pelko.
Moni ei uskaltaudu aluksi sisälle ollenkaan tai haluaa ainakin lupauksen, että käärmeet pysyvät terraariossa.
Uteliaisuus vie usein kuitenkin voiton käärmepelosta.
– Sitten kädet tutisten otetaan käärme syliin. Jotkut eivät millään uskaltaisi, mutta pakottavat itsensä koskettamaan niitä, Jesse kuvailee.
Samalla kumoutuu monen luulo käärmeiden niljakkuudesta, sillä matelijan pinta on joustava, sileä ja pehmeä.
Kuningaspytonit voivat elää jopa 20-vuotiaiksi, ja ne ovat melko vaivattomia ja leppoisia lemmikkejä.
Vain kerran Vili on sihahtanut Jesselle.
– Se viesti olevansa peloissaan kiertymällä kerälle. En huomannut sitä ja aioin koskettaa. Silloin se sihisi minulle.
Tuttu terraario helpotti sopeutumista uuteen kotiin, eikä stressiongelmia ole ollut.
Jesse kertoo tietävänsä Savonlinnan seudulla vain kymmenkunta ihmistä, joilla on käärme lemmikkinä.
– Tietoa olen löytänyt esimerkiksi pyörimällä herppi.net-sivuilla. Myös näiden edelliseltä omistajalta sain paljon hyödyllistä tietoa.
Muutaman kerran viikossa Vili ja Vinku otetaan luikertamaan olohuoneeseen. Verkkaisesti liikkuva eläin viehättää Jesseä.
– Niitä on mukava seurailla. Nämä muistuttavat elokuvien isoja käärmeitä. On mukavaa, kun itsellä on sellainen pienoiskoossa.
Ajatus käärmelemmikeistä oli alkujaan Jessen, mutta Mariaa ei tarvinnut pitkään taivutella.
– Lähinnä ongelma oli siinä, että minä mainostin terraariota aluksi pienemmäksi kuin se sitten olikaan. Sen sijoittelusta pitikin sitten neuvotella pidempään, Jesse naurahtaa.
Kuningaspyton, Python regius
Kuningaspytonit ovat yksi Boidae-suvun (jättiläiskäärmeet) pienimmistä edustajista.
Kasvaa noin 1–1,5-metriseksi.
Luonnossa kuningaspytonia tavataan Länsi- ja Keski-Afrikan ruohomailla ja metsäaukeilla.
Lähde: www.matelijat.info
