Rikosten tekeminen nuoruusvuosina on varsin yleistä. Noin neljäsosa 16–20-vuotiaista miehistä saa merkinnän rikoksesta, kun liikennerikkomukset jätetään pois laskuista.

Suurin osa rikosrekisteriin merkityistä on satunnaisia tekijöitä, jotka ovat jääneet kiinni kerran tai kaksi.

Rikokset kasaantuvat noin neljälle prosentille nuorukaisista. Tälle pienelle ryhmälle merkitään yli 70 prosenttia kaikista ikäryhmän rikoksista.

Tiedot on kerätty liki 3 000:sta eli lähes joka kymmenennestä vuonna 1981 syntyneestä suomenkielisestä pojasta. Henrik Elonheimo selvitti alttiutta rikoksiin väitöskirjassaan Turun yliopistolla.

Pääkysymys oli, mitkä lapsuudessa ja nuoruudessa mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuteen.

Ilmeni, että rikosriskiä voidaan ennustaa selvästi jo lapsuusvuosina. Ensimmäisillä koululuokilla merkkejä ovat rikkinäinen koti, käytösongelmat ja levottomuus. Myös vanhempien matala koulutus kuuluu riskitekijöihin.

Tutkimuksen mukaan nuoruudessa rikollisuus on yhteydessä pienellä paikkakunnalla asumiseen, vanhempien eroon, seurusteluun, nuoren itsensä ilmoittamaan antisosiaalisuuteen sekä säännölliseen tupakointiin ja humalajuomiseen.

Joka kymmenennellä tutkituista pojista oli tutkimuksen mukaan psykiatrinen häiriö. Tämä ryhmä teki puolet kaikista rikoksista.

Tutkimusaineistona oli valtakunnallinen otos vuonna 1981 syntyneistä pojista. Saman aineiston pohjalta on tutkittu aiemmin muun muassa nuorten päihteiden käyttöä.

Pojista kerättiin ensimmäistä kertaa tietoa heidän ollessaan kahdeksanvuotiaita. Toisen kerran tietoa kerättiin kutsunnoissa.

Rikollisuus selvitettiin poliisin rekistereistä. Lisäksi käytössä oli Puolustusvoimien tiedot psykiatrisista diagnooseista. Aineistossa oli myös 16 riitojen ja rikosten sovittelujuttua, joita tutkijat olivat havainnoineet. STT

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu