Aamulla en löydä vaatekaapistani mitään päälle pantavaa. Eilen ostettu paitakin saisi jo luvan lentää roskakoriin tai löytää tiensä mummon matonkuteiksi. Koulussa hiukset ovat huonosti, vaikka kaverini väittävätkin niiden näyttävän samoilta kuin aina ennenkin.

Voivatko he todella olla niin tyhmiä, etteivät huomaa päälaeltani kohti taivasta sojottavaa hiussuortuvaa. Ruotsin sanakokeessa unohdan sanan, joka heti paperien palauttamisen jälkeen ponnahtaa mieleeni kuin apteekin hyllyltä. Sisälläni kiehuu raivo, vaikka päivä on vasta alussa.

Vielä eilen kaikki oli toisin. Tunsin näyttäväni hyvälle vaikka ketsupit lensivät rinnuksilleni ruokalassa. Juuri ja juuri läpäisty matematiikan koekaan ei saanut minua edes uhraamaan pienen pientä huokausta epäonnistumiselleni. Elämä hymyili ja askel tuntui kepeältä.

Tiedän aiheuttavani ystävilleni ja perheelleni päänsärkyä alituisilla mielialan vaihteluillani. En kuitenkaan voi asialle mitään, olenhan nainen. Tasaisuus ei yksinkertaisesti kuulu naisen elämään. Hormonit ja kuukautiskierto saavat naisen mielen muuttumaan kaksi kertaa useammin kuin miehet vaihtavat sukkiaan.

Naisille ominainen tunteellisuus ei näy pelkästään kyynelinä nyyhkyleffassa, vaan myös aggressiivisuutena, raivona, kiukkuna ja epätoivona.

Välillä tuntuu siltä kuin kenkien korot painaisivat kymmenen kiloa ja olkalaukku olisi täynnä kiviä.

Naisen elämässä on monia stressin aiheita. Hyvältä on näytettävä keinolla millä hyvänsä, vaikka se vaatisikin jalat rakkuloille hiertävien korkokenkien käyttöä tai reisien tunkemista epämukaviin tiukkoihin sukkahousuihin.

Ja kaikki tämä miesten miellyttämiseksi, vaikka tuntuu etteivät he sitä huomaakaan.

Nykyisessä tasa-arvoa paasaavassa yhteiskunnassakin naisten edellytetään omien töidensä rinnalla tekevän myös miesten hommat. Naisen on näin ollen oltava sekä mies että nainen samaan aikaan. Ei siis ihme, että kenkä puristaa.

Mutta miehet, ei naisen elämä silti kamalaa ole. Vaikka me naiset kiukuttelemme ja raivoammekin pahoina päivinä, vähintään yhtä paljon osaamme iloita ja nauraa hyvinä päivinä.

Ja silloin sukkahousutkin menevät sutjakasti jalkaan, ja nainen on korkokengissään kuin kotonaan.

Eveliina Nyberg

Kirjoittaja opiskelee Mikkelin Yhteiskoulun lukiossa.

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu