Yksityisyyden rajat venyvät tietoyhteiskunnassa. Kuva hymiöiden ja käyttäjäprofiilien takana lymyilevästä oikeasta ihmisestä unohtuu helposti. Yleistyviä ilmiöitä ovat muun muassa nettivainoaminen ja -kiusaaminen.

– Samat säännöt, jotka toimivat reaalimaailmassa tuntuvat unohtuvan sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi työnantajat ovat sormi suussa, kun liikesalaisuuksia vuodetaan, sanoo tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio.

Oma lukunsa on erityisesti julkisuuden henkilöihin kohdistuva mustamaalaaminen. Muutama viikko sitten uutisoitiin maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin valeprofiilista Facebookissa.

Tekaistu profiili haali ystävikseen sekalaisen joukon yhteiskunnallisia vaikuttajia ja muita julkisuuden henkilöitä.

Valeprofiilin ystävien aitoudestakaan ei toisaalta voi olla varma, sillä sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi melko helposti esiintyä kenä tahansa. Ongelmana on, että lainsäädäntö laahaa jäljessä.

– Olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että identiteettivarkaudet pitäisi kriminalisoida, Aarnio tokaisee.

Kiusallisen kuvan lataaminen nettiin kestää pari sekuntia, mutta voi aiheuttaa häpeää vuosikausiksi eteenpäin.

– Esimerkiksi parisuhdekriisin jälkeen on julkaistu manipuloitu kuva entisestä puolisosta karmeiden tekstien kera, tietosuojavaltuutettu päivittelee.

Julkisuuden henkilöistä muun muassa Anna Abreun pää on kuvankäsittelyohjelmalla liitetty pornomallin vartaloon. Internetistä ne tuskin koskaan katoavat, sillä kuvia kopioidaan käyttäjältä ja foorumilta toiselle.

Myös alaikäiset ovat löytäneet palveluiden pimeän puolen. Internetkiusaaminen on nykyajan ilmentymä. Se on yleistä nuorten keskuudessa varsinkin erilaisilla chat-palstoilla kuten IRC-galleriassa. Koska netissä voi esiintyä nimettömänä, kiinnijäämisen kynnys on korkea.

Joka kymmenes 9–15 -vuotias kertoi Tietoturvapäivä-hankkeen kyselyssä löytäneensä joskus toisten julkaisemana noloja kuvia itsestään internetissä. Tietoturvaviikko on Aarnion mukaan hyvä esimerkki siitä, miten sosiaalisiin medioihin liittyviä asenteita yritetään ihmisten päähän iskostaa.

– Yksinkertaisen logiikan vieminen opetusjärjestelmään on hirmuisen tärkeää, painottaa käytöstapoja ja maalaisjärkeä peräävä tietosuojavaltuutettu.

Yhtä lailla on syytä harkita kahdesti, ennen kuin täyttää syntymäaikansa jonkin sivuston rekisteröintilomakkeeseen. Oikein käytettynä internet ja sosiaaliset mediat tarjoavat käyttäjilleen viihdykettä ja helpottavat verkostoitumista.

Valitettavan helppoa on myös palveluiden väärinkäyttö, sillä internet pursuaa tietoa meistä kaikista. Sitä kertyy työpaikkojen, urheiluseurojen ja sosiaalisten medioiden kautta, ja kaikki ovat vain muutaman klikkauksen päässä toisistaan.

Helsingin yliopiston kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm on työssään tutustunut muun muassa ”nettivainoamiseen”. Englanniksi ilmiötä kutsutaan nimellä cyberstalking, mutta vakiintunutta suomenkielistä termiä ei vielä ole.

Tutkimuksiakin on tehty pääosin ulkomailla ja opiskelijoiden piirissä.

– Esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa noin kymmenen prosenttia yliopisto-opiskelijoista on altistunut nettivainoamiselle. Ilmiö on kokonaisuudessaan uusi, mutta valistunut arvaus on, että se on Suomessakin lisääntynyt, Häkkänen-Nyholm uskoo.

Uhkaavia sähköposteja ja tekstiviestejä lähettelevä kyttääjä voi olla vaikkapa mustasukkainen ex-puoliso tai jopa uhrille täysin tuntematon henkilö.

– Ei voi ajatella niin, että netin kautta tapahtuva vainoaminen olisi jotenkin lievempää, tai että se aiheuttaisi uhrissa vähemmän pelkoa. Jopa päinvastoin, koska cyberstalking-tilanteissa henkilö ei usein tunne omaa vainoajaansa, Häkkänen-Nyholm korostaa.

Tekaistun käyttäjäprofiilin kautta epämääräisiä viestejä voi lähettää myös vaikkapa Facebookin kautta. Häirintä rajoittuu harvoin pelkästään internetiin.

– Yleensä vainoaja pyrkii löytämään mahdollisimman monta eri keinoa vainota.

Tutkijan mukaan poliisi on usein voimaton, sillä anonyymille häirikölle on paha hakea lähestymiskieltoa.

Nettihäirikön uhreilta Häkkänen-Nyholm toivoo aktiivisuutta.

– Näkisin mieluusti, että syntyisi yhteiskunnallista, arvopohjaista keskustelua, joka edesauttaisi tällaisen käyttäytymisen tuomittavuutta. Luulen, että meillä on aika uudelle keskustelulle siitä, mitä yksityisyyden suoja on.

– Ulkomaisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että moni uhri ei ole reagoinut vainoamiseen. Rikosilmoitus kannattaa kuitenkin tehdä ja viestittää vainoajalle, että hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää.

– Joskus moitittavat käyttäytymismuodot pääsevät yhteiskunnassa valloilleen sen takia, että ne hyväksytään hiljaisesti.

Mikko Kääriäinen

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu