Tällä levyllä ei totisesti lähdetä korjaamaan sellaista, joka ei ole rikki. Sahara on tehty samoista elementeistä kuin Anna Puun esikoislevykin ja aika lailla samassa järjestyksessäkin nuo elementit ovat. Nyt sementoidaan saavutettuja asemia.

Siksi levyä kuvaa parhaiten tylsä sana yllätyksetön. Biisit ovat melodisia ja sointuvia, suurin piirtein joka toinen on vähän hitaampi ja joka toinen vastaavasti nopeampi, Anna laulaa kauniisti ja toteutus on sellainen ettei valittamaan pääse.

Hieno pop-levy, siis. Sitä rasittaa ainoastaan samankaltaisuus edeltäjänsä kanssa ja kun tämä kaiken lisäksi tuli aika nopeasti esikoisen jälkeen, ei suuresta uudistumisesta voi puhua. Knipi ja Lasse Kurjen biisit ja Mariskan tekstit ovat entisellään.

Sahara toki pesee tällaisenakin suurimman osan tämän vuoden pop-julkaisuista. Tässä kun on oikeasti sävelletyn oloisia biisejä, hienoa soittoa ja laulua ja levyä alusta loppuun kantava, yhtenäinen tunnelma. Levystä aistii, että se on tunteella tehty.

Biisit vain eivät nyt ihan priimaluokkaan yllä. Levyltä nousevatkin kirkkaimpina helminä esille vähän yleisilmeestä särmikkyydellään poikkeavat Sinä olet minä ja Vuoroin vieraissa. Varsinkin jälkimmäinen on tekstiään myöten täysosuma, petetyn ihmisen moderni blues.

Anssi Mehtälä

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu