Suomessa ilmaista kouluruokaa on tarjoiltu peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa jo vuodesta 1948. Se on etuoikeus, jonka meidän suomalaisten lisäksi saavat vain ruotsalaiset oppilaat. Ei siis pidä ajatella, että kyseessä olisi mikään ihan itsestään selvä ja vaatimaton asia.

Koululounaan jokapäiväinen ja riittävä nauttiminen on tärkeää, sillä sen täytyisi kattaa noin kolmannes koululaisen päivittäisestä ravinnontarpeesta. Ruoan syömisellä tai sen syömättä jättämisellä on vaikutusta yllättävän moneen asiaan. Muun muassa mieliala, vireys, hyvä olo ja sosiaaliset suhteet ovat sidoksissa kouluruokaan.

Jokainen on varmasti joskus kuullut esimerkiksi sanonnan: ”Nälkäisenä asiat näkee huonompana, kuin ne oikeasti ovat.”

Tämä ei ole mitään huuhaata, sillä syömällä tasaisesti pitkin päivää, verensokeri ei pääse laskemaan alas, josta seuraisi sitten väsymystä ja huonotuulisuutta.

Myös oppitunneilla jaksaminen ja asioiden oppiminen syöneenä on huomattavasti helpompaa, kuin maha kurnien ja nuupahtaneena, vaikkei se toki itsestään ihmeitä tee.

Ruokatauko on myös mukava hetki hieman hengähtää ja seurustella muiden kanssa. Hauskat jutut syömisen lomassa piristävät kummasti.

Suurimmalle osalle Mikkelin kouluista ruoan tarjoaa Keskuskeittiö Isopata. Isopadan työntekijät valmistavat päivittäin ruoan 6 100 henkilölle, joista noin 5 000 annosta on koululaisille.

Keittiössä työskentelee kaksi ruokapalveluesimiestä, kolme suurtalouskokkia, kaksi dieettikokkia ja yhdeksän ruokapalvelutyöntekijää.

Seitsemän viikkoa kiertävän ruokalistan suunnittelee ruokapalveluesimies Eija Piispa. Listan laatiminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä sen tekoa ohjeistavat niin kouluruokasuositukset, valtion ravitsemusneuvottelukunnan kansalliset ravitsemussuositukset kuin terveyteenkin liittyvät suositukset ja ohjeet.

Ruokalistan suunnittelussa täytyy totta kai huomioida ennen kaikkea asiakkaat, mutta myös sen soveltuminen ruoanvalmistukseen sekä astioiden riittävyys.

Ruoan on lisäksi sovittu toimivan opetusvälineenä eli sen täytyy ylläpitää suomalaista ruokakulttuuria sekä tutustuttaa uusiin makuihin.

– Ruokalistan tekeminen on aikaa vievää, tosi haasteellista, mutta äärettömän mielenkiintoista ”palapelin kokoamista”, tuumii 22 vuotta keittiöalalla ollut Piispa.

Ruokalistalla kiertävät ruoat ovat vuosien kuluessa hieman muuttuneet, ja osa ruoista on jäänyt kokoaan pois: muun muassa palapaisti, sianlihakastikkeet ja maksaruoat ovat vähentyneet sekä vastaavasti pastaruoat ja vaalean liha käyttö on lisääntynyt.

Lähes kaikki ruoat valmistetaan itse Isopadassa, ja vain kolme kertaa seitsemän viikon aikana tarjoillaan valmisruokaa. Uusia ruokia listalle otetaan mieluusti, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista.

– Aikaisemmin minulla oli tavoite, että joka listalla olisi yksi uusi ruoka, mutta nyt uudet ruoat testataan useammin ja reseptiikan vakioiminen vie enemmän aikaa, joten uusia ruokia tulee harvemmin, Piispa toteaa.

– Olisi kiva, jos listalla olisi hieman erilaisempiakin ruokia, tuumii Titina Mutanen (15).

Vaikka into uusia ruokia kohtaan olisi kova, ruokalistalle asetetut vaatimukset ja kaikki listaan liittyvät asiat rajoittavat kuitenkin kokeiluja. Haastava ja aikaa vievä pohjatyö on pakollinen aina ennen uuden ruoan laittamista listalle.

– Mielelläni otan vastaan vihjeitä ja toiveita ja jossakin vaiheessa meillä on vielä ”asiakasraati”, jonka kanssa yhteistyössä ruokalistaa kehitetään, Piispa lisää.

Isojen ruokamäärien valmistaminen on aina haasteellista ja tarkkaa, sillä niin moniin asioihin on kiinnitettävä huomiota.

Terveellisyys on kuitenkin kaiken alku ja juuri, eikä siitä tingitä, onhan vastuu isosta ruokailijamäärästä valtava.

Siitä huolehditaan mahdollisimman lyhyillä lämpösäilytysajoilla, tarjoamalla kotimaisia raaka-aineita: punainen liha, siipikarjan liha, maito, juusto, kanamuna, perunat ja juurekset ovat sataprosenttisesti kotimaisia. Muutakin lähiruokaa käytetään niin paljon kuin mahdollista.

Isopadassa omavalvonta ja hygieniaohjeistukset ovat todella tiukkoja ja muutenkin ruoanvalmistukset menetelmät valitaan aina niin, että lopputulos on paras mahdollinen terveyden kannalta.

Kasvisruoasta ja sen lisäämisestä koulujen ruokatarjontaan on puhuttu mediassa paljon viime aikoina ja eri kunnat ovat tehneet erilaisia päätöksiä sen suhteen. Kasvisruokaa tarjotaan tällä hetkellä kouluissa noin neljä kertaa seitsemän viikon aikana, mikäli puurot lasketaan mukaan.

– Suunnitelmissamme on, että ensi syksystä alkaen tarjoaisimme oppilaille mahdollisuuden valita päivittäin kahdesta lounasvaihtoehdosta, joista toinen on aina kasvisruoka, kertoo Piispa.

– Kasvisruoka on varmasti terveellisempää, kuin muu ruoka, mutta koulussa se ei yleensä ole kamalan monipuolista, miettii Jari Mäkäläinen (15).

Varsinkin oppilaat usein ennemmin haukkuvat ruokaa kuin ovat tyytyväisiä siihen. On totta, että monissa kunnissa kouluruokaan käytetään harmit- tavan vähän rahaa, mutta kun miettii, miten paljon töitä monet ihmiset tekevät sen eteen, että me saamme koulussa näinkin hyvää ruokaa, pitäisi olla tyytyväinen.

On ymmärrettävää, että on ruokia, joita ei vaan yksinkertaisesti pysty syömään, mutta jos lähes jokaisessa tuiki tavallisessakin ruoassa on joku vikana, pitäisi ehkä pysähtyä ja miettiä, olisiko oman pään sisällä jotain korjailemisen aihetta.

– Ihan hyväähän se on, toteaa Mäkäläinen.

Susanna Kinnunen

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu