RSS-syötteet -> klikkaa tästä!
HARRI KOO

GALLUPPI
Onko Karvinen oikeassa maanantaiden suhteen?
Kyllä
Ei
Kuka on Karvinen?
MENOT
ARVIOT

LINKIT

XON

LÄHETÄ PALAUTETTA

Suomalainen soul man

08.03.2010

Osmo Ikonen:

Heaven Or Hell Is Just A State Of Mind

+ + + + +

Osmo Ikosen vuonna 2008 ilmestynyt esikoislevy Stories From Within oli vuoden parhaita kotimaisia levyjä. Se esitteli varman ja osaavan, monimuotoisen soul-musiikin osaajan.

Levy jäi harmittavan vähälle huomiolle, koska Tuomo Prättälä varasti julkisuuden valokiilat suomisoulin uutena supernimenä. Toki ansaitusti, mutta kyllä Ikonenkin ansaitsisi myös kaupallista menestystä viimeistään tällä näytöllä. Miehen kakkoslevy kun sattuu olemaan erinomainen.

Nimibiisi vakuutti jo Euroviisukarsinnoissa ja tämä vähän pidempi versio parantaa entisestään. Se on Ikosen popimpaa osastoa, kuten myös kakkosbiisi Running Till The Rainbow Ends, joka muistuttaa kovasti Sealia vauhdikkaimmillaan. Toy Soldier on myös hieno, sormia väkisinkin napsautteleva pop-biisi, joka kulminoituu kerrassaan upeaan kertosäkeeseen ja Stevie Wonder-tyyliseen loppusoittoon.

Ikonen maalaa laajalla väriskaalalla. Stay True ja You Just Wanna Talk ovat 60-lukuvaikutteisia puoliballadeja ja Change taas yhdistää settiin Burt Bacharach-osaston viihdejousia ja kuoroa. Toimii! Rise Above päättää levyn samanlaisissa tunnelmissa ja jättää jäljelle halun hyödyntää repeat-toimintoa soittimessa.

I´m Gonna Be Your Man iskee tiskiin koukkuisen funk-kitarariffin ja tiukkaa sananvaihtoa taustakuoron kanssa. Tällaisia biisejä Prince teki silloin ennen kun vielä osasi. Näiden määritteiden ei pidä muuten antaa hämmentää siinä mielessä, että Ikonen ei ole tyylivaras eikä pastissimaakari. Hän vain käyttää kekseliäästi genrensä parhaita juttuja sen mukaan, mitä kulloinkin tarvitaan.

Tämä on harvinaisuus; levy jossa ei ole yhtään huonoa biisiä. Jokunen kertosäe ei ihan lunasta kaikkia a-osan asettamia odotuksia, mutta asiaa kompensoi muheva toteutus ja tanakka potku, kuten vaikkapa biisissä House Of Cards, jossa ihan normiaineksista saadaan jämäkkä, 80-luvun Commodores-tyylinen diskobiisi.

Paikoitellen mieleen tulee väkisinkin Tuomon tuotanto, koska miehillä sattuu olemaan aika samantyylinen ääni. Tässä ei kuitenkaan tarvitse rakentaa mitään kilpailuasetelmia, pikemminkin riemuita siitä, että meillä on saman maan rajojen sisällä kaksi näin lahjakasta soul mania.

Anssi Mehtälä


Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua



Ilmoitus
Ilmoitus