Tuskassa viime kesänä yleisön täysin sekaisin villinnyt Sabaton jatkaa valitsemallaan tiellä. Ja mikäs on jatkaessa, kun pelikirja on toimiva ja balanssi on kunnossa. Sotametallin riemuviestiä viedään eteenpäin tutun kovalla intensiteetillä.

Muutoin varsin tavanomaiseen power metaliin tuo sopivasti äijämäisyyttä solisti Joakim Brodénin rouhea ääni. Se riittää erottamaan Falunin power-pataljoonan monista lajitovereistaan.

Kappalemaailma on taattua Sabatonia. Toisen maailmansodan teemat ovat jälleen esillä, eikä Suomeakaan ei ole unohdettu: biisi The White Death kertoo Simo Häyhästä! Ja levyn päätteeksi tehdään jälleen kunniaa metallimusiikille. Itseään Sabaton ei – ainakaan vielä – toista.

Adrenaliini virtaa ja testosteroni tuoksuu, kun Sabaton marssii kohti metalliskenen etulinjaa. Nyt lopullinen läpimurto on lähellä.

Jos pitää mukatrendikkäästä taidepopista, tämän levyn voi heittää romukoppaan. Jos pitää hyvästä ja suoraviivaisesta meiningistä,kyseessä on yksi vuoden kovimpia levyjä. Jätetään se viides tähti kuitenkin pois ryppyotsaisten mieliksi.

Ville Niskanen

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu