Pieninä poikina tapasimme usein kesäisin mennä mökkeilemään perheen kanssa. Mökillä oli aivan mahtavaa, sai uida, grillata, saunoa, kirmailla alasti ja pelailla erinäisiä pelejä. Kesämökillä käynti oli kesän suurin ilo. Mutta sitten kaikki muuttui…

Tuli teini-ikä. Kaveriporukat, finnit, tissit ja teiniuho. Mökille meneminen muuttui yhä vastenmielisemmäksi lapsuuden viattomuuden vähä vähältä karistessa yltämme.

Ajatus viikonlopun viettämisestä mökillä ei kiinnostanut lainkaan.

Perheen kanssa mökille?

Ei kiitos.

Siellä ei ole muuta kuin itikoita, vesisadetta, radio Suonikohjun ikivihreät-maraton, purkkipapuja ja makkaraa. Puuceen jäisellä puuistuimella tikkujen tunkeutuessa pakaroihin ajatukset kääntyivät helposti itsetuhoisiksi.

Tietenkin kaiken kruunasi se, että viikonloppu piti tosissaan viettää perheen kesken!

Tokihan mökillä oli ruhtinaallisesti virikkeellistä, järkevää toimintaa nuorelle kyyniselle puberteetikolle. Esimerkiksi mölkky, perheen kesken mölökky. Heitellään halolla muita halkoja, uskomatonta hupia!

Perheenkeskeiset tikanheittokisat toivat toki jännitystä elämään, adrenaliini oikein pulppusi suonissa, kun sai jännittää, että monellako tikalla sitä osuu tauluun ja keneen se pikkusisko oikein osuukaan tällä kertaa?

Kaiken kruunasi kroketti, tuo jo muinaisten roomalaisteinien vihaama seurapeli.

Onneksi mökillä oli sauna. Mikään ei voittanut mökillä saunomista, edes ylikriittisessä teinimaailmassa. Niin pitkään kunhan ei tarvinnut seurata sukulaisten alastonuinteja…

Nyt olemme ilmeisesti kalkkiintumassa. Mökkeily ei enää vaikuta lainkaan niin karmealta ajatukselta, kunhan seura on hyvää. Tulevaisuudessa tulemmekin mökkeilemään lähes varmasti.

Aleksanteri Valkonen

Vili Laakkonen

Kirjoittajat opiskelevat Mikkelin Yhteiskoulussa.

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu