Seitsemän vuotta vanhempi isoveljeni muutti kotoa pois, kun olin yhdeksän. Siitä ei ole jäänyt suuremmin mitään mieleen. Tilanteeseen tottui nopeasti ja jäihän minulle vielä isosisko kotiin seuraksi (niin ja kiusattavaksi myös). Viime kesänä siskolleni avautui opiskelupaikka Helsingistä.

Ahdistus siitä, miten jäisin äidin kanssa kahdestaan Savonlinnaan, syntyi ja välillä ehkä hieman paisuikin. Entä jos äiti tekee minusta kotityöorjan?

Siskon muutto unohtui kuitenkin pian, sillä ajankohtaiseksi tuli myös minun ja äitini muutto. Hernemäen asunto oli meille turhan suuri ja juuri sopiva kämppä meille kahdelle, neljälle marsulle ja viikonloppuisin asuvalle isäpuolelleni, löytyi nopeammin kuin uskoimmekaan.

Muutto innosti, etenkin kun siinä ohella sai muun muassa uuden lipaston, työpöydän, päiväpeiton, verhot ja käytetyn telkkarin. Ehkä kohtalo viimeisenä kotona asuvasta lapsesta ei sittenkään olisi niin paha, mitä olin alun alkaen pelännyt.

Minä, äiti ja isäpuoleni lähdimme viime syksynä viikonlopuksi Kokkolaan isoveljeni luokse. Edessä oli seitsemän tunnin ajomatka. Aluksi toivoin siskon olevan mukana matkaseurana, ennen kuin huomasin, ettei ollut ollenkaan hassumpaa vallata koko takapenkkirivi omaan käyttöön. Oikeastaan se oli erittäin miellyttävä ajomatka. (Eikä nykyisin enää tarvitse tapella etupenkistäkään.)

Kokkola yllätti meidät kunnon lumisateella. Olin lähtenyt matkaan kesäkengissäni ja äiti patisti minut talvikenkä ostoksille. ”Eihän sitä nyt kesäkengissä tuollaisella säällä!”

Kotona minua odottivat viime talvena ostetut talvikengät. Vakuutin siis pärjääväni kesäkengillä viikonlopun ajan. Äiti ei kuitenkaan antanut periksi. Ja toisaalta kyllähän minulle uudet kengät passasi vieläpä, kun äiti maksoi.

Kotimatkalla pistin siskolleni viestiä uusista kengistä ja taitaapa sisko vieläkin olla niistä hieman katkera. Ainakin hän monesti mainitsee asiasta.

Hernemäessä asuessani mietin usein, miten voisikaan olla mukavaa, jos olisi ihan oma kämppä. Muuton myötä mieli on kuitenkin muuttunut. Asuminen äidin kanssa on luonnistunut kivasti ja äidin tekemä ruokakin maittaa entistäkin paremmin, kun sen saa aina itse valita.

Monesti toteankin hänelle, miten mukavaa on asua äidin kanssa kahdestaan. Eikä se vain johdu rahasta ja uusista tavaroista, ihan totta.

Alina Stavén

Savonlinnalainen kirjoittaja ei ole joutunut kotityöorjan rooliin.

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu