20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
13.02.2011
24.07.2010
21.07.2010
14.07.2010
05.06.2010
08.06.2010
25.05.2010
Love Records kaatui lopullisesti kesällä 1979. Konkurssi oli ollut selvä jo niin pitkään, että Love-nokkamies Atte Blomilla oli jo suunnitelma B valmiina.
Suunnitelman nimi oli Johanna. Uusi levy-yhtiö, joka sai nimensä Juice Leskisen tyttären mukaan. Joka taas oli saanut nimensä Bob Dylanin kappaleen Visions Of Johanna mukaan.
Johanna jatkoi Loven työtä siinäkin mielessä, että sen tuotanto oli hyvin laaja. Heti alkuvuosina yhtiö lukuisia menestyslevyjä, kuten Bluesoundsien Black, Tuomari Nurmion Maailmanpyörä palaa, Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma, Juice Leskisen Ajan henki ja Dave Lindholmin Aino.
Samalla firman kautta julkaistiin paljon myös marginaalimusiikkia. Loven periaatteiden mukaisesti bändien jäsenet saivat tehdä soololevyjä, uudet tulokkaat esikoislevyjä (jotka usein jäivät viimeisiksi) ja kokeilijat kokeiluitaan.
Johannan pikkunimien tuotantoa on ollut huonosti tai ei ollenkaan saatavissa cd-formaatissa. Kevään aikana julkaistu, tähän mennessä yhdeksän albumia käsittävä sarja paikkaa tätä puutetta.
Threshold oli Pelle Miljoonan bändien pääsäveltäjä Ari Taskisen lyhytaikainen sooloprojekti. Paradise Now loksautti leuat niiltä, jotka odottivat Pelle-tyyppistä suomalaista postpunk-viritystä.
Albumi sisältää nimittäin suureksi osaksi instrumentaalia, progevaikutteista äänimaalailua, jossa maksellaan velkaa monelle vanhalle pierulle, joita punkkarit vielä pari vuotta sitten haastatteluissa kritisoivat. Pink Floyd on ilmiselvin vaikuttaja, mutta moni muukin dinosaurus tulee mieleen.
Levy on kunnianhimoinen, mutta onnahteleva kokonaisuus. Pari rokkaavampaa biisiä (Empty Like Space, After The Hospital) toimii edelleen, muu on vähän kulahtanutta. Biisi-ideoita ei ole riittävästi kantavalle albumille.
Päät-yhtye oli tyylikäs suomalainen uuden aallon brittiläisten valtavirtojen seurailija. Musiikissa soivat Talking Headsin, Japanin, David Bowien ja monen muun edelläkävijän innoittamat, diskanttisen ohuet ja vuosien varrella aina vain funkimmiksi käyvät soundit.
Onnenhetkiä on setin runsain julkaisu peräti kahdeksalla bonusbiisillään. Tällä levyllä Päät ei vielä ollut löytänyt parhaita biisejään, vaikka soundi ja muu ilme olikin kunnossa. Suomalaisen postpunkin kategoriassa Onnenhetkiä on merkkipaalu, mutta tarttuvimmillaan Päät oli vasta tulevilla albumeillaan.
Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut oli opiskelijabändi tyypillisimmillään. KHLV:n karut, pienimuotoiset laulut eivät tavoittaneet suurta yleisöä aikana, jolloin piti rokata tai tanssia. Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut voisikin olla nyt eräänlainen kadonnut klassikko, sillä monet, monet bändit Aknestikista Limonadi Elohopeaan ovat myöhemmin tarponeet samoilla poluilla.
Jaakko Kangosjärven ainoaksi jäänyt levy Ihmeellinen luonto on tämän setin helmi. Se on suomalaisen pop-naivismin ja tee se itse-ideologian riemuvoitto.
Levy koostuu studiolivenä äänitetyistä pikkubiiseistä, jotka jollakin ihmeellisellä tavalla onnistuvat kuulostamaan siltä, kuin ne olisi sävelletty samalla hetkellä kuin ne tallennettiin. Onnistuneimmillaan tämä on riemukasta huumoripoppia, huonoimmillaan outoa kolinaa.
Levyn tekohetkellä vasta 17-vuotiaan Kangosjärven epälaulu on hauskaa, mutta vielä hauskempaa on saksalaisen Christine X:n laulu. Hän kun ei osannut suomea, mutta lauloi siitä huolimatta suomeksi, foneettiselta pohjalta. Eräänlaista remusuomea siis!
Sarjassa ovat ilmestyneet myös Raine Salon Hyvä pahaa rock `n ´ roll, Tavaramarkkinoiden Tilikirja, Top Rankin Eric and the Astronauts in Babylonin samanniminen reggae-levy, sekä punk- ja mustahuuli-kokoelmat Jeanne D`Arc – Johanna palaa ja The Art of Breeding.
Kaikki menevät osastoon ”hyvää yritystä, mutta ei ihan”. Salo ja Tavaramarkkinat päästettiin studioon ilman riittävää kokemusta, biisimateriaalia ja soittotaitoa. Top Ranking Ericin reggae-viritykset jäivät vähän ulkokultaisiksi, vaikka albumin bonusbiiseistä löytyvät singleraidat Vanha hippi ja Babylon palaa ovatkin ihan asiallisia.
Kokoelmilla sorrutaan osin myös kelpo biisien puutteisiin. Hefty Load, General Njassa, Silmät, Apres Demain ja muut omasivat kyllä kiitettävästi poseeraustaitoa ja pyrkimystä suuren maailman dekadenssiin, mutta eivät onnistuneet niputtamaan vaikutteitaan ja kylmänviileää tyylikkyyttään kovin muistettavaan musiikilliseen muotoon.
Anssi Mehtälä
