20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
13.02.2011
24.07.2010
21.07.2010
14.07.2010
05.06.2010
08.06.2010
28.05.2010
Vielä koulutuslaitoksen villissä lännessä eli yläasteella ollessani yleisimpiin haukkumisen alalajeihin kuului yleinen hintittely. Mutta lukioon siirtyessäni tapahtui suorastaan heroiinihuuruisen maaginen muutos: yleistä nälvintää ei esiinny! Tai jos tarkkoja ollaan, niin kyllä pientä kettuilua saattaa aika ajoin kuulua, mutta se on muuttunut ironisen sävyiseksi ja alatyylisyys on hävinnyt.
Totta kai tällainen semiradikaali muutos sai miettimään, mikä sen aiheuttaa. Sujautettiinko ruoka-annoksiin jotain suolaa vahvempaa? Ehkäpä. Vai oliko kaikki sittenkin iloista koomaunta? Vielä todennäköisempää. Mutta täysjärkisempää vastausta miettiessäni päättelin seuraavaa.
Homottelussahan on kyse toisen seksuaali-identiteetin kyseenalaistamisesta esittämällä väite hänen kuulumisestaan seksuaaliseen vähemmistöön. Lukioikäinenhän tietenkin tietää tämän ja tajuaa samalla, että tämä menettelytapa on liiallisen käytön takia menettänyt kokonaan provosoivan vaikutuksensa. Tämä johtaa avoimen homottelun loppumiseen.
Vanhan systeemin heikkoudet tajutessaan lukioikäinen kehittää uuden käytäntötavan, jossa homottelua ei ilmaista sanallisesti lainkaan, jolloin henkilö siis sanattomasti sanoo kohteen olevan hetero, mitä ympärillä olevat eivät tosissaan niele kuten eivät homoksi väittämistäkään. Tällä tavoin lukioikäinen voi siis sanattomasti homotella kaikkia ympäristössään olevia ilman minkäänlaista kiinnijäämisen pelkoa!
Mutta niille ihmisen toukkavaihetta eläville, vielä hintittelyä harrastaville voin antaa yhden pienen neuvon. Tarkista aina edellä mainittua toimintaa harrastaessasi, että liikut alle viiden hengen porukassa, koska tutkitusti 80 prosenttia homofoobikoista yrittää vain peitellä omaa seksuaalista suuntautumistaan…
Ville Purhonen
Kirjoittaja opiskelee Mikkelin Yhteiskoulussa.
