On todella kiusallista istua koulun sohvalla tai hakea naulakolta vaatteita, kun parit ovat vaipuneet suudelmoimaan niin kovin, etteivät huomaa ympäristöään lainkaan.

Eri asia ovat sitten ne, jotka huomaavat kyllä, mutta esittävät ”yleisölle”, pönkittääkseen egoaan tai todistaakseen jotain – lähinnä itselleen.

Tilanne on kiusallinen, varsinkin jos olisi asiaa jommallekummalle parista. Paria ei kehtaisi keskeyttääkään, mutta ei viitsisi jäädä odottamaankaan.

Lisäksi tilanne itsessään on todella epämiellyttävä, odottajan täytyy vain pälyillä muualle ja odottaa toimettomana, milloin toisiinsa uppoutunut pari vihdoin lopettaa.

Parille itselleen katselijoilla ei ole niin väliä. He haluavat vain osoittaa, että rakastavat toisiaan.

Mutta muut eivät välttämättä halua nähdä rakkaudenosoituksia jatkuvasti.

Parin ystäville tilanne on vaikea, sillä pariin on vaikea saada järjellisiä kontakteja.

Herää kysymys: onko tässä kyse hillitsemättömästä himosta, kyseenalaisesta egonpönkitysyrityksestä vai ajantappomenetelmästä?

Vai onko sittenkin kyseessä yritys viestiä kilpakosijoille juuri alkaneesta seurustelusuhteesta?

Jokaisella on motiivinsa, eikä meillä ole oikeutta tuomita niitä.

Mutta eikö yleistä suutelemista ja kiehnäystä voisi rajoittaa yksityistilanteeksi?

Mielestämme Syvemmät rakkaudenosoitukset on osoitettu vain parille, ei kenellekään muulle.

Olisi kuitenkin typerää ajatella, ettei minkäänlaisia rakkaudenosoituksia tulisi näyttää, sillä ne eivät katso aikaa eivätkä paikkaa.

Itsesensuuri vain olisi paikallaan, ja läheisyyttä sekä huomionosoituksia voisi mahdollisesti muuttaa yleisesti hyväksyttävämpään muotoon.

Kannattaa miettiä, mitä itse haluaisi nähdä tapahtuvan ja mitä haluaa näyttää muille julkisella paikalla ja toimia sen mukaisesti.

Kirjoittajat ovat
Mikkelin Yhteiskoulun lukiolaisia.

Tulostettava sivu

Jaa artikkeli|Facebook MySpace Google Twitter

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu