Olen kävellyt jo tunteja / yksikään vastaantulija / ei ole vielä hymyillyt / kai rakkauden on kuvasta / jättänyt pois taitelija / ja kasvomme kivestä veistänyt.

Miksi pelkäämme hymyillä vaikka kykenisimme? Me suomalaiset olemme ujoa kansaa; harva meistä uskaltaa hymyillä yksinään katuja kävellessään. Jos kukaan muukaan ei hymyile, niin miksi itsekään hymyilisi?

Hei kuka voisi sinut pelastaa? / Kuka saisi tuskan kuolemaan? / Ei sellaista humalaa olekaan / joka saisi sielun nauramaan.

Sellainen humala on, joka peittää surumme ja rikkinäisyytemme hetkeksi. Mutta sellaista humalaa ei ole, joka saisi meidät korjattua. Alkoholi on vain keino unohtaa julma maailma, ja elää hetki huuruisen täydellisessä maailmassa. Alkoholi ei ole rikkinäisen korjaaja, se on rikkinäisen tuhoaja.

Kuin painajaisessa / tää maailma on kuoleva / me kaadutaan eikä opita.

Elämme toisinaan pahaa painajaista: maailmalla on sotia siellä sun täällä, mellakoita, murhia, tappoja sekä luonnonmullistuksia, jotka tuhoavat koteja ja ihmishenkiä. Eikä oma henkilökohtainen elämämmekään ole tasapainoinen: on parisuhdeongelmia, stressiä, huono rahatilanne ja niin edelleen. Vuodet vierivät ja virheet toistuvat. Onko ihminen sellainen laji, joka ei opi virheistään?

Suruun hukkuu tämä maa / suruun hukkuu vajoaa / syviin vesiin / ja tanssiva lapsi hulluksi leimataan.

Jatkuva uutisointi pahasta maailmasta ei paranna ihmisten mieliä. Noidankehää ei saada katkaistuksi: pahuus kylvää surua ja suru kylvää pahuutta. Jos joku tämän masentuneen lajin keskuudessa on iloinen, häntä katsotaan oudosti. Kun joku hymyilee kadulla, häntä katsotaan kuin kummajaista. Tanssiva lapsi ei ole hullu, hän vain ei tiedä pahasta maailmasta. Tai ei halua välittää siitä. Hän haluaa vain olla onnellinen.

Aivan turhaan muureja nostattaa / ei lainaa katsettaan anna lämmön tavoittaa / vaikea tapaus - taas yksi surullinen / aivan turhaa tuskansa piilottaa.

Rikkinäisinä usein välttelemme toisia ihmisiä. Piilottelemme muuriemme takana, emmekä päästä ketään niiden lävitse. Vaikka kuinka piilottelisimme, niin useammin kuin arvaammekaan, joku tietää todelliset tuntomme. Rikkinäisinä olemme surullisia tapauksia.

Taivaan valot tanssii taas / saavat huomaamaan / kuinka sokea olinkaan / kuinka kaunista täällä onkaan.

Kun ihminen kokee olevansa taas ehjä, tältä se tuntuu. Pienet asiat näyttävät meille, kuinka hieno elämä voi olla. Ihminen ihmettelee sitä, kuinka hän on voinut ummistaa silmänsä kaikelta kauniilta. Mutta, jos ei tule särjetyksi, ei myöskään saa kokea korjaantuessaan sitä ihanaa tunnetta, kun huomaa kuinka kaunista täällä onkaan.

Loppuun muutama ohje parempaan päivään.

– Hymyile, vaikka kukaan vastaantulija ei hymyilisikään, sillä saatat piristää jonkun päivän.

– Kun näet surullisen tapauksen, tee jotain pientä, näin voit tehdä surullisesta onnellisen.

– Opi virheistäsi, älä toista tekemiäsi typeryyksiä.

– Jos olet rikki, etsi joku, joka pääsee muurien läpi lähellesi.

– Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä:

Elämäsi on ainutkertainen / älä kulje sitä rikki repien.

Lainaukset ovat Kls. -yhtyeen Sokea toista taluttaa -levyn kappaleista Suru, Tyttö, Ei viha kuole tänään, Vapaus, Taivas palaa sekä Kiitän luojaani sinusta -levyltä kappale Mies peilissä.

Tulostettava sivu

Jaa artikkeli|Facebook MySpace Google Twitter

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu