Mikkelin Yhteiskoulun lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat miettivät nuoren suhdetta vanhempiinsa. Se voi kokea aikamoisia muutoksia teini-iän aikana.

Ira Liukkonen, Helene Parkkinen, Lassi Somero ja Hanna Juvela, 16, ovat samaa mieltä, että nuoret asettuvat kahden ääripään väliin: superkiltin ja rasavillin, joka ei usko mitään.

Aika vähän voi yleistää koskemaan kaikkia suhteita, mutta jokin asiat pätevät kaikissa perheissä.

– Kaikki nuoret tarvitsevat rajoja. Kun vanhemmat eivät tue tai aseta tiettyjä rajoja esimerkiksi kotiintuloaikoja murrosikäiselle nuorelle, hän ei tottele yhtään mitään, Ira sanoo.

– Silloin syntyy vain pelkkää huutamista, niin nuoren kuin vanhempienkin suusta, Helene jatkaa.

Nelikko miettii omia suhteitaan vanhempiinsa ja sanoo isänsä ja äitinsä olevan heidän esikuviaan omassa elämässään.

– Kun tietää vanhempien luottavan minuun, uskallan kysyä esimerkiksi ”lisäaikaa” olla kavereiden kanssa ulkona, Hanna kertoo.

Vanhempien on oltava myös tasapuolisia suhteessa kaikkiin sisaruksiin.

– Samat rajat on kuitenkin kaikilla sisaruksilla oltava eli ei saisi tulla mitään niin sanottua erottelua, Lassi muistuttaa.

Erilaiset suhteet vanhempiin syntyvät omien kokemusten pohjalta. Kun vanhemmat esimerkiksi juovat paljon alkoholia, nuori saattaa samaistua heihin.

Yhteiselo voi sujua, vaikka kaikista asioista ei oltaisikaan samaa mieltä.

– Vanhemmilla on suuri merkitys nuoren elämässä, vaikka heidän mielipiteensä eroavatkin toisistaan, Helene kertoo.

Huolenpitäminenkään ei tunnu välttämättä rasitteelta. Helene sanoo vanhempiensa kyselevän kuulumisia ja muutenkin olevan todella huolehtivaisia.

– En varmaan olisi enää elossa, jos vanhempia ei minulla olisi, Helene toteaa.

Hanna muistuttaa vielä vanhempien velvollisuuksista. Heidän tehtävänsä on kuunnella, tehdä ruokaa ja pestä esimerkiksi pyykkiä, vaikka nuori olisi kuinka ärsyttävä tahansa heitä kohtaan.

Nuoren elämään vaikuttaa myös monet muutkin asiat kuin suhde vanhempiin. Ei siis aina ole vanhempien vika, jos nuori välillä riehuu, huutaa ja kiukkuaa. Kyllä hän siinä puuskien välillä rakastaa ja välittääkin.

Nuoren elämässä vain tapahtuu suuria muutoksia murrosiässä, jolloin hormonit alkavat yhä enemmän hyrrätä ja omat mielipiteet nousevat vieläkin merkityksellisimmiksi. Kaverien näkemykset ajavat helposti vanhempien ohjeiden ohi.

– Nuori haluaa myös itsenäistyä, joten kaverisuhteet tulee todella tärkeiksi, Lassi huomauttaa.

Itsenäistymisestä ja kavereista huolimatta Lassi kertoo käyvänsä perheensä kanssa usein Tahkolla laskettelemassa. Vanhemmat ovat myös hänen urheiluharrastuksissaan mukana.

Vanhempien kanssa tulee siis vietettyä aikaa. Iskeekö kuitenkin pieni nolous päälle, jos vanhemmat ovat mukana elokuvissa tai shoppailureissuilla?

– Joskus 12-vuotiaana oli tosi noloa liikkua vanhempien kanssa kaupungilla, mutta nykyään sellaista ongelmaa ei enää ole, Hanna miettii.

Hän kertoo vielä, ettei kerkeä enää viettää aikaa vanhempiensa kanssa, mutta siitä huolimatta tulee viikonloppuisin katsottua rikossarjoja yhdessä.

Riidoista ja rosoista huolimatta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että vanhemmat ovat ihania. He ovat tuki ja turva. Samalla he voivat olla myös ihan jotain muuta. Ira kertoo, etteivät vanhemmat välillä ymmärrä, että jostakin asiasta on todella oma mielipide.

– Lisäksi äiti kulkee jossain ihme karvaturrikassa ja jopa kaverini ovat huomauttaneet siitä minulle, Helene nauraa.

Vanhemmista löytyy siis myös ärsyttäviä puolia. Onkohan vika vain vanhemmissa vai mahtaisiko nuoresta itsestäänkin löytyä jotain parantamisen varaa?

– Voisin tehdä asiat heti, kun niistä sanotaan, enkä vasta sitten, kun minulle huudetaan, Lassi miettii.

– Ja voisin myös EHKÄ käyttää sen koirankin kerran ulkona, hän tunnustaa nauraen.

Hanna, Helene ja Ira myöntävät, että kiltimpi käytös vanhempia kohtaan välttäisi monet huudot ja riitatilanteet.

Välillä vihastuttaa ja välillä ihastuttaa, mutta joka tapauksessa vanhemmat taitavat hyvine ja huonoine puolineen olla kaikki kaikessa. Voisiko vielä parempaa toivoa?

– Ihanteelliset vanhemmat antaisivat tilaa, mutta liika vapauskin alkaa kuitenkin ärsyttämään, Hanna tiivistää.

– Omat vanhemmat ovat kyllä kaikkein parhaimmat, Somero selkeyttää lopuksi.

Kirjoittajat ovat
Mikkelin Yhteiskoulun lukiolaisia.

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu