05.07.2011
01.07.2011
08.06.2011
16.05.2011
Siiri Simpanen (vas), Joonas Partanen ja Marja-Terttu Repo ovat tämän kesän Sulkavan Suursoutujen soutusihteerit. Vajaan kuukauden päästä takana näkyvä järvi kuhisee veneitä ja soutajia.
11.06.2011
Sulkavan Suursoutujen toimistossa mennään vielä rauhallisella temmolla. Tahtiairojen veto kuitenkin kiihtyy päivä päivältä.
– Juhannuksen jälkeen kiire vaan lisääntyy, sanoo Joonas Partanen viiden vuoden kokemuksella.
Vaikka ilmoittautumisia tulee loppumetreille saakka, niin merkit näyttävät, että viime kesän lukemiin (7310) ei osanottajamäärissä aivan päästä.
– SM-lähtöjä lukuunottamatta matkaan pääsee vaikka soutupäivän aamuna, Partanen sanoo.
Jos soutaja haluaa nimensä painettuun osanottajaluetteloon, niin ilmoittautuminen pitää tehdä 14.6. mennessä.
Suursoudut eivät ole mitään ilman yhtä Simpasta. Jukka Simpanen jätti piäsoutajan postin, mutta Siiri-tytär jatkaa soutusihteerinä.
Soututoimiston kuopus on Marja-Terttu Repo. Hänkin Simpasen ja Partasen tapaan sulkavalainen.
Soututoimiston nestorit antavat ymmärtää, että soutusihteerin ura alkaa olla loppusuoralla.
– Olin jo vähän suunnitellut jääväni pois tänä kesänä, mutta kun piäsoutaja vaihtui, niin oli ehkä parempi, ettei ihan kaikkea laiteta kerralla uusiksi, Siiri sanoo.
Partanen oli hieman samoilla linjoilla.
Simpasen mukaan soutusihteereille on kertynyt niin paljon hiljaista tietoa, että sitä nyt pala kerrallaan välitetään eteenpäin.
– Marja-Terttu opettelee asioita tämän kesän. Kaksi harjoittelijaakin on tulossa oppia ottamaan.
Repo on huomannut, että soutusihteerin työt oppii vain tekemällä.
– Ei näistä hommista saa mitään tolkkua selittämällä.
Soutusihteerit aloittivat työnsä touko-kesäkuun vaihteessa ja urakkaa jatkuu ainakin jonkun osalta elokuulle saakka.
Toistaiseksi sihteereille riittää normaalipituinen työpäivä, mutta soutujen aikana tahti on toinen.
– Uskaltaako tuota julkisuuteen sanoa, mutta 15 tuntia ja ylikin tulee päivittäin töitä paiskittua. Mutta ihan vapaaehtoisesti, Partanen sanoo.
Siiri Simpanenkin sanoo jo odottavansa hektisiä soutupäiviä.
– Se on kyllä oma ponnistuksensa. Silmät seisoo päässä, eikä loppuajasta enää ymmärrä mistään mitään, hän nauraa.
Soutusihteereiden työ on monipuolista asiakaspalvelua. Tässä vaiheessa kirjataan ylös ilmoittautumisia, päivitetään osoitetietoja ja kirjoitetaan kunniakirjoja, jotka jaetaan jokaiselle osanottajalle.
– Soutujen aikana toimenkuva monipuolistuu. Hommia on pakasteiden täyttämisestä alkaen, Simpanen sanoo.
Soutujen kansainvälistyminen ei näy hirveästi toimiston arjessa.
– Minä puhuin pitkän puhelun Viroon viime kesänä. Luurin toisessa päässä puhuttiin eestiä ja minä täällä suomea. Pitkään se kesti, mutta asiat saatiin selviksi, Simpanen muistelee hymyillen.
Repo on sihteereistä ainoa, joka on osallistunut Suursoutuihin.
Milloinkas tulee kokeneemman kaksikon vuoro hypätä veneeseen?
– Varmaan se joskus pitää soutaa. Tosin kun on soutusihteerinä, niin voi ainakin sillä verukkeella olla pois veneestä, Partanen veistelee.
