Itä-Savon pääkirjoituksessa 13.11. kerrotaan: ”Kun valtaliikenne ja raskaat rekat poistuvat rinnakkaisväylälle, Olavinkadusta voidaan rakentaa avoin, idyllinen ja väljä väylä.”

Tämä näkymä joutuu mielenkiintoiseen valoon, kun sitä verrataan edellisen päivän uutiseen Olavinkadun suunnittelun alkamisesta. Rakennuspäällikkö Heikki Mäkäläinen myöntää nimittäin siinä (IS 12.11.), että rinnakkaistiestä ei saa sellaista liikenneyhteyttä, joka ”valtaliikenteen” kannalta olisi mielekäs.

Ratakuilun liittymästä pääsee vain Savolaan. Rinnakkaistiestä on yhteys katuverkkoon aseman takana ja Ruislahdessa.

Jokainen voi mielessään kuvitella, moniko keskustassa asioiva valitsee rinnakkaistien, jos keskustan kohdalta ei pääse katuverkkoon.

Melkein kaikille on edullisempaa ajaa Olavinkatua, todellista ruuhkaa kun ei ole – rinnakkaistielläkin olisi liikennevalot. Ja jos on menossa junalle, on pakko käyttää Olavinkatua, kun ainoa pysäkki on kauppatorilla.

Ratakuilun liittymä on ollut liikenteen toimivuuden kannalta suunnittelun keskeinen elementti 1990-luvun alusta saakka. Käytössä olevassa liikenne-ennusteessa vuodelle 2020 melkein 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa kulkee ratakuilun liittymän kautta.

Vain tämän ansiosta uutta tietä on voitu ajatella rinnakkaisväylänä. Kun liittymä ei toimi, oikea nimitys on ohikulkutie. (Tarkempia tietoja www.tievaitunneli.fi – tervetuloa myös kommentoimaan.)

Valtaliikenne jää siis Olavinkadulle, samoin suuri osa raskaasta liikenteestä (bussit, jakeluautot, jäteautot), vaikka toinen väylä olisikin käytettävissä.

Liikenteellisesti Olavinkatu ei muuttuisi paljoakaan, se on ja pysyy kaupunkikeskustan pääkatuna. Pääkirjoituksessa maalailtuun seesteiseen jalankulkijaidylliin ei pidä pyrkiä. Jos Savonlinna ei aio nukahtaa pois, se tarvitsee vilkkaan kauppakadun.

Pääkirjoituksessa esitetty mielipide nykyisestä Olavinkadusta ”tunkkaisena, meluisena, pölyisenä ja ahtaana” on väärä lähtökohta suunnittelulle.

Se luo odotuksia muutoksista, jotka ovat sekä kalliita että tarpeettomia. Tulisi sen sijaan pyrkiä selvittämään mikä jo nyt on hyvää kauppakatua, eikä kaipaa muutosta.

Sitä löytyy yllättävän paljon: leveitä ja aurinkoisia jalkakäytäviä, kauniita puita, pikkukauppoja. On helpompi tietää mitä pitää kehittää, kun on ensin selvittänyt, mikä on säilyttämisen arvoista.

Jos löytyy poliittista tahtoa arvostaa jalankulkua ja pyöräilyä yhtä korkealle kuin autoilua ja pysäköintiä, löytyy myös mahdollisuuksia Olavinkadun kehittämiseen, vaikka katu säilyykin valtaliikenteen väylänä.

Kaj Nyman, yhdyskuntasuunnittelun emeritusprofessori
Savonlinna

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu