Jälleen kerran jo rakkaaksi kotikaupungikseni käynyt Savonlinna aikoo purkaa palan itseään, postitalon. Talo edustaa museovirastonkin mielestä säilyttämisen arvoista sodanjälkeistä rakennuskantaa.

Syntyperäisiltä asukkailta olen kuullut, että talosta ollaan oltu vuosikymmeniä ylpeitä, kuten Olavinlinnasta, pääkirjastosta tai muistakin historiallisista merkkirakennuksista.

Perinnearvojen ja historiallisuutensa lisäksi nämä rakennukset edustavat aikakautensa huippusuunnittelua: postitalo on hieno myöhäisfunkkistalo keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa.

Helsingissä nousi muutama viikko sitten kohu Koskelan raitiovaunuvarikon rakennusten kohtalosta. Siellä tuomittu 1950-luvun rakennus muistuttaa erehdyttävän paljon Savonlinnan postitaloa. Ja se on vain ratikkavarikko!

Vanhojen rakennusten muuttaminen uuteen käyttötarkoitukseen tietysti vaatii arkkitehdeiltä jotain muuta kuin kauppakeskussuunnitteluaivoja, mutta onko se liikaa vaadittu?

Liian pienet ikkunanlävet on sekä naurattava että itkettävä selitys. Postitalo olisi oiva talo pääkirjastolle keskellä kaupunkia.

Pääkaupungissamme puhutaan postitalon uusiokäytöstä kirjastona, ja jo nyt siinä toimii erittäin vilkkaana Kirjasto 10.

Pian nähdään millainen rumilus on tulossa Savonlinnan uudesta kirjastosta, samalla kun menetetään keskeinen keidas ja aikanaan arkkitehtuuristaan palkittu rakennus Nälkälinnanmäellä lähellä rantaa.

Miksi ihmeessä haluamme tuhota isiemme työtä ja historiaa? Eikö riitä, että kukin hoitaa kapinansa vanhempiaan vastaan perhepiirissä silloin, kun on se ikä?

Olli Knuth, Taideyhdistys Äksy Kissa ry:n puheenjohtaja, varavaltuutettu (vas.)
Savonlinna

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu