Itä-Suomen ympäristölupavirasto myönsi jatkoluvan syksyllä 2008. Jatkolupa edellytti töiden käynnistyvän maaliskuussa 2012 ja valmistuvan maaliskuussa 2017.

Savonlinnalainen Leena Kosmo valitti lupapäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus kumosi jatkoluvan, koska työn aloittamiselle annettua määräaikaa oli jo pidennetty kertaalleen vuonna 2004. Lain mukaan työn aloittamisen määräaikaa ei voi jatkaa kuin yhden kerran.

Vuoden 1994 ympäristöluvassa tosin määriteltiin määräaika vain työn lopettamiselle. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että työ olisi täytynyt aloittaakin ennen sen lopettamisen määräajan umpeutumista.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös rakentamistöiden lopettamisen määräaikaan myönnetyn jatkoajan, joka liittyy kiinteästi aloittamisen jatkoaikaan. Oikeus totesi, että töiden lopettamiselle sinänsä olisi voinut myöntää jatkoajan, koska vanha lupa on yhä voimassa.

Korkein hallinto-oikeus ei ottanut kantaa siihen, olisiko vuoden 1994 tai vuoden 2004 luvan yhteydessä pitänyt tehdä ympäristövaikutusten arviointi. Vuonna 1994 yva-arviointi jäi tekemättä, koska elettiin yva-lain siirtymäaikaa. Vuonna 2004 yva katsottiin tarpeettomaksi, koska suunnitelmaa samalla kevennettiin.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että alkuperäisen luvan myöntämisestä on kulunut pitkä aika ja että olosuhteet alueella ovat saattaneet olennaisesti muuttua. Nämä seikat yhdessä määräaikojen pidentämisen kanssa saattaisivat korkeimman hallinto-oikeuden mielestä johtaa yva-direktiivin tehokkaan toteutumisen vaarantumiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden esittelijä Arto Hietaniemi sanoo, että hän ei pysty ottamaan kantaa siihen, olisiko kaksinkertainen jatkolupa ollut hyväksyttävissä, jos ympäristövaikutusten arviointi olisi jossakin aikaisemmassa vaiheessa tehty.

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu