Nyt on käymässä niin, että luonto uhkaa vakavasti valloittaa koko Savonlinnan kaupungin imagon. Päällepäsmäreinä ovat nimenomaan eläimet. Mitä mahtaa tapahtua, jos Savonlinnaa ei pian muistetakaan kaupunkina, jonne rakennetaan kaksi pitkää ja komeaa avattavaa siltaa vierekkäin ja joskus tulevaisuudessa mahdollisesti ohitustie?

Merkillisintä on, että eläimet tunkeutuvat juuri noille samoille reviireille. Esimerkiksi viime maanantaina ja keskiviikkona merenkulkulaitoksen väki, kerrassaan kuusi silmäparia, joutui katselemaan pitkät tovit kahden norpan pyöriskelyä Sireenisaaren kupeella.

Vaikka ohitustie on piirretty siihen sadan metrin päähän, uskooko kukaan tämän jälkeen, että Savonlinna on ihan oikea ja urbaani kaupunki? Norppa on aiheuttamassa tulevalle kymmenien romanttisten betonisiltojen sitille imagotappion.

Timo Vaahtoluoto kertoi, että toinen norpista oli selvästi pienempi. Molemmat olivat kuitenkin tummia. Norppatutkija Jouni Koskelan mukaan onkin hyvin epätodennäköistä, että pienempi yksilö olisi ollut kuukausi sitten syntynyt kuutti. Viimevuotiset poikaset ovat nyt ehkä nelikymmenkiloisia.

Kuutteja on kyllä jäänyt viime vuosina verkkoihin aika lähelläkin kaupunkia, muun muassa kaksi yksilöä Rauhanlinnan tienoilla. Aikuinen norppa on parin viime vuoden aikana nähty useasti ihan keskustan liepeillä muun muassa Sulosaaren vieressä, Laitaatsillan telakkavesillä sekä Olavinlinnan ja Venäjänniemen välillä. Koskela arvioi pieneksi sensaatioksi jo sen, että nyt on nähty kerralla kaksi, vaikka molemmat olisivatkin aikuisia.

Kuukausi sitten syntyneen kuutin pitäisi olla vielä pesässä, ellei se ole romahtanut. Mutta talven lumiolot ja vedenpinnan korkeus eivät voisi tutkijan mukaan olla norpalle paremmat kuin ne nyt ovat olleet.

Lunta on paljon, eikä ole ollut yhtään sellaista sääjaksoa, joka olisi voinut romahduttaa pesät. Veden pintakaan ei ole laskenut. Norppa otetaan nykyään huomioon Saimaan juoksutuksia suunniteltaessa jo edellisenä syksynä.

Lajinmäärityksessä on oltava huolellinen, olipa kyse linnuista tai nisäkkäistä. Samoilla vesillä liikkuvat majavat ja saukot saattavat mennä huonoissa havainto-oloissa norpan piikkiin. Helposti myös kahdesta norpasta toinen näyttää kauempaa katsottuna kuutilta, jos toinen on poikittain ja toinen pitkittäin.

Norppatutkija Koskela on tehnyt tänä talvena Savonlinnan keskustassa saman havainnon kuin moni muukin kaupunkilainen: täällä oleskelee ainakin kaksi saukkoa. Kyrönsalmessa tämä sukelluskalastaja on liikehtinyt jo viime talvena.

Jotkut lunnia katsomaan tulleet bongarit saivat tammikuussa myös saukkopinnan. Helmikuun alussa Koskela näki saukot Haapasalmessa iltauutisten aikaan. Toinen jopa teki kierroksen toriasvaltilla ikäänkuin tarkistaakseen, onko kalaa myynnissä.

Viime viikolla saukkopari nähtiin köyristelemässä Malminrannan tornitalon edustalla useampana päivänä. Minä onnistuin näkemään eilen sunnuntaina vain toisen, mutta se antoikin sitten katsella puuhiaan ihan kunnolla. Kalaa nousi torin edustalta kilokaupalla, ja kaikk mänt eikä piisant.

Saukon kiima-aika on keskimäärin nyt, ja jälkikasvua on odotettavissa parin kuukauden päästä. Jos Savonlinnan saukkopari olisikin pari, jälkeläiset saattaisivat silti joutua kirjoille vaikka Kerimäelle, Punkaharjulle tai sitten RaJuPuSu-alueelle. Ainakin koiras hallitsee kymmeniä kilometrejä rantaviivaa ja voi liikuskella yhdessäkin yössä pitkiä taipaleita.

Viime viikon kolmas kaupunkioloissa erikoinen otus Savonlinnan keskustan edustalla oli vanha merikotka. Vaalipäivän räntäsateessa se katsoi parhaaksi keskeyttää jonnekin Vienaan, Jäämerelle tai Lappiin suuntautuvan muuttomatkansa ja istahti päivystämään näreen latvaan Uuraansaarelle.

Siitä on Linnankadulle matkaa puolisen kilometriä.

Useampikin lintumies ehti kotkan nähdä. Ehkä se katseli, mitä harmaalokit saavat syödäkseen. Lokit itsekin saattavat kelvata merikotkalle. Ruokavalio vaihtelee melkoisesti alueittain, mutta Lapissa se on hyvin kalapitoinen.

Levikkialueen itälaidaltakin on tullut tietoa ihmisyyttä lähestyvistä petolinnuista. Kesälahdella velimies hoivailee parasta aikaa viirupöllöä, joka löytyi Totkunniemestä hangelta siipirikkona ja noenmustana. Oletus on, että pöllö oli viettänyt yönsä vapaa-ajan asunnon savuhormissa. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Kymmenkunta vuotta sitten niinikään Kesälahdella muuan kesämökkiläinen viritti tulen takkaan. Huoneeseen lennähti iso musta otus, istahti hetkeksi tuolin selkänojalle ja kuukahti lattialle. Viirupöllö oli saanut häkämyrkytyksen. Myös lehtopöllölle on samassa pitäjässä käynyt samalla tavalla. Telkkä ja isokoskelo alentavat nekin joskus itsensä nuohoojan apuvälineiksi.

Pertti Martiskainen

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu