Kirjoittajan mielestä maalaiskaupunki nousisi maakuntatasolla samaan sarjaan muiden kaupunkien kanssa, jolloin myös seudullista kilpailukykyä voitaisiin tarkastella uudella tasolla.
Yhteinen maaseutukaupunki vai kuntaliitos kaupunkiin?
05.01. 01:02
Alkaneen 2010-luvun suurin kysymys kuntatasolla on tiivistyneen yhteistyön seuraavat askeleet kohti nykyistäkin yhtenäisempää palvelutuotantoa ja yhteistoimintaa. Jokaisen maaseutukunnan eteen tulee myös jollain aikavälillä kysymys, tulemmeko tiivistämään yhteistyötä lähimpien kaupunkien vai samassa tilanteessa olevien maaseutukuntien kanssa.
Sanomalehti Itä-Savo uutisoi 27.10.2009 sulkavalaisen diplomi-insinööri, maanviljelijä Kari Partasen ajatuksesta, jonka mukaan Juvan, Joroisten, Rantasalmen, Sulkavan ja Puumalan tulisi yhdessä muodostaa maaseutukaupunki sen sijaan, että jokainen päätyisi kuntaliitoksiin olemassa olevien kaupunkien kanssa.
Partasen ajatus on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen, eikä sitä pidä sivuuttaa tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa pelkästään sanomalla, että ilman kaupunkikumppania ei maaseutukunnilla ole tulevaisuutta.
Tämä yhtenäisesti johdettu ja verkostomaisesti hajautettu maaseutukaupunki olisi luonnollista jatkoa jo pitkään jatkuneelle Rajupusu- ja JJR-kuntayhteistyölle.
Kuntien yhteenliittymä käsittäisi viiteen kuntakeskukseen hajautetun palvelutuotannon, jossa jokainen keskus vastaisi jostain yhteispalvelutoimialasta. Maaseutukaupungin asukasmäärä kohoaisi yli 22 000 asukkaaseen, mikä riittäisi tällä hetkellä vastaamaan itsenäisesti myös kaikkiin palvelutuotannolle asetettuihin valtakunnallisiin väkilukurajoihin.
Yhteinen maaseutukaupunki, ilman kuntarajoja ja eri suuntiin maakuntaa hajautunutta palvelutuotantoa, voisi toimia tehokkaasti, kunhan yhteisymmärrys ja kokonaisedun tavoittelu asetettaisiin omia kuntakohtaisia tavoitteita tärkeämmäksi.
Tämäntyyppinen ajattelumalli varmasti haastaisi monet kuntapäättäjät pohtimaan omia arvojaan ja näkemyksiään, mutta uskoisin, että yhteinen etu ja ratkaisu, jossa päätösvalta pidettäisiin yhteisen maaseutukaupungin alueella, tulisi saamaan tukea niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.
Huomioitavaa on myös, että yli 22 000 asukkaan maalaiskaupunki nousisi maakuntatasolla samaan sarjaan muiden kaupunkien kanssa, jolloin myös seudullista kilpailukykyä voitaisiin tarkastella aivan uudella tasolla.
Monien tutkimuksien mukaan tulevaisuuden selviytyjiä maaseudulla ovat vetovoimaisten kaupunkikeskuksien läheiset maaseutualueet, joihin esitetty maaseutukaupunki voitaisiin kokonaisuudessaan laskea – ajatellen rajanaapureiksi tulevia Mikkeliä, Varkautta ja Savonlinnaa.
Ajoitin tämän keskustelun avauksen uuden vuoden alkuun, sillä tammikuussa mennyt vuosi ja vuodet ovat takana, ja uusi vuosi sekä uudet tuulet edessä.
Pidetään siis ajatukset avoimina, ja arvioidaan maaseutukuntien tulevaisuutta niin, että maaseutukaupunki saa oman arvonsa tämän vuoden aikana käytävissä keskusteluissa.
Oikein menestyksellistä uutta vuotta kaikille, niin maaseutukuntien kuin kaupunkienkin asukkaille sekä lehden lukijoille.
Toni Auvinen
Rantasalmi
