
30.07.2010 02:09
Minä porskutan eteenpäin voimalla seitsemän miehen. Tai on miehiä lähipiirissä enemmänkin, mutta jos puhutaan suvusta, niin se on rakentunut seitsemän veljeksen, isäni ja hänen kuuden veljensä, ympärille.
Minulle suku ei ole koskaan ollut pahin. Vaikka setäni vaimoineen, lapsineen ja lapsenlapsineen asuvat ympäri Suomen, ovat he silti taustalla tukemassa koko ajan. Jos ei muuten, niin ainakin he tykkäävät kaikista Facebook-päivityksistäni. Sekin on tärkeää.
Parikymmentä vuotta sitten veljekset havahtuivat tapaavansa toisiaan vain suvun hautajaisissa. Syntyi veljestapaamisen perinne. Joka kesä veljet ja vaimot tapaavat toisensa lomakeskuksessa jossain päin Suomea ja joka toinen kesä mukaan pääsevät myös lapset ja lapsenlapset. Kun kaikki ovat koolla, on joukko 60-päinen. Silloin tuntee kuuluvansa johonkin, joka kestää, vaikka muu elämä myllertäisi miten.
Kuinka usein ja kenen nurkissa te tapaatte? Ide-amme saa kernaasti viedä.
Hanna
Parviainen