16.06. 02:05
Vuoden kylä on jälleen nimetty Etelä-Savon maakunnassa. Tänä vuonna arvokkaan tittelin sai Savonlinnan Savonrannalla sijaitseva Rönkönvaaran-Lapinlahden kylä.
Kylä sijoittuu Savonrannan pohjoisosiin Pohjois-Karjalan rajamaille. Maanmuodot ovat kumpuavan metsäiset, saariston rikkomat. Maisemaa hallitsevat muutamat isot järvien selät, jotka kuuluvat Vuoksen vesistöön. Erämaista aluettakin pikkuruisine lampineen Rönkönvaara pitää sisällään.
Kylän 160 asukasta elää omillaan ja irrallaan Savonrannan kuntataajamasta. Pitkä matka ei ole myöskään Pohjois-Karjalan maakuntakaupunkiin Joensuuhun, eikä Liperin kuntakeskukseen. Itse asiassa vajaan 80 kilometrin matka Savonlinnan keskustaan on pitempi kuin Joensuuhun.
Rönkönvaara-Lapinlahti sai tunnuksensa monista ansioistaan. Kylän yhteishenki on kyläläisten mukaan onnistuttu trimmaamaan kohdalleen, ja siitä kertovat monet yhdessä toteutetut hankkeet.
Väkevä esimerkki yhteen suuntaan toimimisesta on entisen Rönkönvaaran koulun hankkiminen ja kunnostaminen yhteiseksi kylätaloksi. Rönkkötaloksi nimetty rakennus on kylän toiminnallinen keskipiste.
Vuosittainen Vuoden kylä -titteli on paljon muutakin kuin kunniakirja nimetylle kylälle.
Kyseessä on laajemminkin maaseutumaisuutta ja kylätoimintaa arvostavan elämäntavan noteeraaminen. Asiallisesti ottaen jokainen maamme kylä, joka elää arjessaan sitkeästi, on kunnianosoituksensa ansainnut.
Totta näet on, että Rönkönvaaran-Lapinlahden kylä kärsii samoista ongelmista kuin lukuisat muutkin maamme kylät. Väki vähenee ja vanhenee, ja monet yhteiskunnan ylläpitämät palvelut joko loppuvat tahi loittonevat.
Ihmisten mielekäs selviytyminen omalla kylällä vaatii yhteistoimintaa, talkoohenkeä ja kekseliäisyyttä.
Kaikesta päätellen siinä ollaan Rönkönvaaran suunnalla onnistuttu, sillä esimerkiksi alueen vireyttä ylläpitävä voima eli yritystoiminta on kylän kokoon nähden voimissaan.
Toivottavasti julkinen tunnustus vie osaltaan eteenpäin Rönkönvaaran-Lapinlahden kaltaisia kyliä. Onneksi niitä vielä riittää. Ne edustavat omalla perinteisellä tavallaan suomalaista – osin katoavaakin – elämänmuotoa.